EU:lla on ilmastotavoitteet, Suomella on ilmastotavoitteet, Pirkanmaalla on päivittyvä ilmastotiekartta, liki kaikilla Pirkamaan kunnilla on Hinkuun kuulumisen eli hiilineutraalit kunnat – verkostotoiminnan myötä ilmastotavoitteet. Pitäisikö aluetason seuraavallakin askelmalla olla suunnitelmat? Täällähän se käytäntö tapahtuu, kylissä ja muissa alueiden yhteisöissä.
Ilmastolakiin tuli maaliskuun aluksi kuluvaa vuotta 2023 voimaan muutos, jossa lakiin sisällytettiin kunnille velvoite laatia ilmastosuunnitelmat. Kunnan ilmastosuunnitelma on laadittava tai päivitettävä vähintään kerran valtuustokaudessa alkaen seuraavasta valtuustokaudesta eli valtuustokaudella 2025-2029 pitäisi tämmöiset tehdä viimeistään joka kunnassa. Suunnitelman hyväksyy sitten valtuusto. Tämä muutos täydentää ilmastolain kokonaisuudistusta; kuntien ilmastosuunnitelmat täydentävät ilmastolain kansallista suunnittelujärjestelmää mutta eivät ole osa sitä. Näin kertoi kuntaliitto maaliskuussa. Siitä on palloa napannut jotkut järjestöt ja yritykset erityisesti. Nähtäväksi jää, miten kylät sitten näkyvät kuntien suunnitelmissa.
Tämä yllä mainitty laki edellyttää, että suunnitelmassa on muun muassa tavoite kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä sekä sen edellyttämät toimet. Lisäksi suunnitelmaan on sisällytettävä tiedot sen toteutumisen seurannasta. Samoin kunnan tulee ottaa ilmastosuunnitelma huomioon kuntastrategiassa ja toimintakertomuksessa. Kunnat eivät siis ole suoraan sisällä valtioiden välisessä Pariisin ilmastosopimuksessa tai maittaisissa päästöjen laskennassa (valtio ”omistaa” edelleen Suomen metsien hiilen sidonnan ), vaan niiden toimet tukee sitä, tulevan rakentamista edes jotenkin kestävämmin.
Mikä on sitten ihan konkreettisesti kyläyhdistyksen tai sen kaltaisen alueen toimijan merkitys tässä palapelissä? Kuten Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta oheisessä kirjoituksessaan Turun Sanomissa kirjoittaa, tämä ilmastonkymyksiin kuten myös ilmastopolitiikkaan vaikuttaminen voisi hyvin olla niitä asioita, joilla kylätoimintaan haetaan uutta virtaa ja erityisesti nuoria toimijoita mukaan. Lue koko Taunon osuva kirjoitus tästä linkistä. Ilmastonmuutokseen varautuminen, vähemmän kuluttava elämäntapa, kohtuutalous, hyvä elämän etsintä, eläintalous, omavaraisuus ja niin edespäin ovat kaikki nousevia trendejä maalle muuttaneiden tai maalle haikailevien keskuudessa. Kylien ilmastonäkökulmaa tukee systemaattisesti Leadereiden painotukset juuri startanneella rahoituskaudella – joka ikisellä Pirkanmaan Leaderilla ilmasto, luonto tai kestävyys-asiat ovat yksi keskeisistä tavoitteista vuoteen 2027 asti. Kovasti on merkkejä, että tähän kannattaisi tarttua jo.
Kylien kannalta lienee oleellista, mitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi voidaan ihan käytännössä tehdä kylissä. Eli vähentää päästöjä, sitoa hiiltä kylien metsiin, peltoihin ja rakennuskantaan ja mikä jottei joku päivä vaikka myydä alueella hiilensidontaa. Toisena tärkeänä kokonaisuutena olisi vaikuttaminen ilmastopoltiikkaan. Käytännössä siis että maaseudun ääni kuuluisi kun valtion ja kuntien tai peräti EU:n tasolla päätetään ilmastonmuutokseen vastaavista toimista, sillä nyt olemme vähemmistöä. Ne jotkut muut, joita ehkä ajatellaan kun muistetaan tai kun joku iso lobbaus-järjestö muistuttaa, että on muutakin kuin kaupunkeja ja teollisuutta ja niillä muilla on asiaa. Kolmas lähinnä tulevaisuudessa häämöttävä maaseudun osa on ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Kun hupenee pelimerkit vaikuttaa ja vaikutukset on päällänsä, niin sitten mukaudutaan niihin olosuhteisiin kuten lumettomaan talveen tai isoihin muuttovirtoihin.
Maaseutu myös muodostaa teoriassa hyvän varajärjestelmän, joka voinee auttaa ilmastonmuutoksesta kun muualla ja vähän täällä koetaan niiden tiedossa olevien riskien toteutumista: kuumuutta, kuivuutta, aavikoitumista, maaperän humpsahtamista rankkasateissa, maastopaloja ja myrskytuhoa ja sen semmoista. Se on tämän maailmanajan impivaara, jälleen kerran. Sinne voi tässä maailmanajassa mennä viettämään yksinkertaista elämää mutta on se myös tuki ja turva hädän hetkellä. Kylien metsiin menee hiili jemmaan, kylien pellot tuottaa entistä enemmän ruokaa suoraan ihmisille, kylien maisemia hoidetaan vähän monimuotoisuudenkin eduksi ja kylien pirteissä asuu ihmisiä, jotka etsivät vakaata, turvallista ja ellei peräti yhteisöllistä paikkaa elää. Onnekas on se, jolla jo rauhan ja turvan tyyssija on hallussa.
Sopivia kylän toimijuuden rooleja voisi olla kyläläiset tilanhoitajina eli hoidetaan paikka niin hyvin kuin voidaan ja siirretään seuraaville entistä paremmassa kunnossa – paremmassa ainakin nykytiedon valossa. Tai kyläelämäntyyli kulutuskeskeisen elämän vaihtoehtona eli vaihtoehtokulttuurina. Ei täällä olekaan hienoa tuoreimman sesongin vaatteet ja uusin omenamerkin puhelin vaan komeimmat tomaatit ja suorimmat halkopinot. Eli jos nyt oikeasti hankkisi sen elämän merkityksen ja identiteetin viestimisen jostakin muusta kuin tavarasta, elintavasta, herkuista ja etelän lomista eli vaikka historian ja paikan tunnusta, yhteisöstä, arjen merkityksellisyydestä kuluttamisesta irrallaan ja juurevuudesta. Kirjailija Joonas Konstig kirjoitti aiheesta osuvasti kolumnin Ylellä kesämökkikauden aluksi; linkki kolumniin tässä ja lukusuositus kirjoitukselle.
Kolmas äkkiseltään mieleen tuleva kylien toimijuus tulevassa on kylät yhteiskunnan turvaverkkona ja varajärjestelmänä. Että jos paha kriisi iskee, jaetaan taas hyvää ja sitten sitä puutettakin täällä, pienissä yksiköissä lähimmäisemme suurin piirtein tuntien ja välittäen. Kerrostaloissa asumismukavuus on helposti yhden vetämättömän vessan päässä eli ei kovinkaan monen tunnin vedenjakelun tai sähkön jakelun katkon tai muun häiriötilan takaa häämöttävä. Maalla on näissä helpompaa; systeemi ei ihan heti kaadu sähkön, veden tai muualta tulevan lämmön puutteeseen.
Voi hyvin olla, että tulevaisuuden kylien roolit on vähän kaikkea tuota. Joka tapauksessa oikein hyvä katsaus tulevan yhteiskunnan rakennusaiheista on Vesannolla vaikuttavan tulevaisuustutkijan Tuomas Kuhmosen 20 minuutin yhteenveto hänen vuosikymmenten tutkimustuloksistaan että millaiseen aikaan tulisi varautua ja mitä kohti rakentaa elämää meidän yhteisöissämme tavalla tai toisella:
Mitä sitten sanoo teidän yhdistyksenne säännöt tähän asiaan jos vaikka kiinnostusta tarttua olisikin? Yleensä siellä on oikein hyvät ainekset tulkita, että ilmastonmuutokseen eli suurimpaan tulevia vuosikymmeniä vaikuttavaan asiaan voi ja pitääkin ottaa työpöydälle tavalla tai toisella. Pirkan Kylien esimerkkinäännöissä seisoo näin: ”Yhdistyksen tarkoitus ja toiminta: Yhdistyksen tarkoituksena on kannustaa edellä mainitun alueen asukkaita yhteistoimintaan kotiseutunsa kehittämiseksi sekä kehittää yhteistyötä yhdistyksen toiminta-alueen päättäjien ja viranhaltijoiden kanssa kylien kehittämisessä ja kylien asukkaiden hyvinvoinnin parantamisessa. Tarkoituksena on säilyttää maaseutu elinvoimaisena sekä lisätä koko seudun kehittämiseen liittyvää osaamista ja lisätä kokemusten vaihtoa toiminta-alueen osien välillä kansainvälinen yhteistyö mukaan lukien. Tarkoituksena on verkostoitua muiden vastaavien tahojen ja maaseudun kehittämisorganisaatioiden kanssa.” Lyhemmässäkin muodossa yleensä aina säännöissä mainitaan tarkoitukseksi toimia oman alueen eduksi. Jospa sitten tulevaisuuden suurin piirtein arvaten siirrämme katsemme tulevaa ja rupeamme keräämään niin vihreitä investointeja ja vanhan hyvin kestävän elintavan elvyttämistä kylissä. Yhteiseksi ja koko Suomen hyväksi. Noin vaatimattomasti sanottuna.
