Kategoria: Ilmastohanke

Kestävän kehityksen viikko: polkupyörä ja julkinen liikenne Pirkanmaan maalla

Lisätty

Sähköpyörä ja pyöräily ylipäänsä on asia, joka kylissä tekee jälleen tuloaan: niin lyhyiden

Pirkan Kylien hallituksen jäsen Pertti polkaisi kokousmatkan omalla kylällä mennä viikolla jo vuosia hyvin jaksaneen sähköavusteisen pyörän kyydissä. Akutkin on ladattu oman talon aurinkoenergialla.
Pirkan Kylien hallituksen jäsen Pertti polkaisi kokousmatkan omalla kylällä mennä viikolla jo vuosia hyvin jaksaneen sähköavusteisen pyörän kyydissä. Akutkin on ladattu oman talon aurinkoenergialla.

päivittäismatkojen taittamiseen kuin kylämatkailun muotona. Pyöräreittejä ja oheispalveluita onkin tehty vähän joka puolella järvien ympäri Pirkanmaalla ja erilaiset fatbiket, sähköpyörät ja ihan tavalliset vaihdepyörät ovat liikkuneet sukkelaan markkinoilla. Polkupyörän ajokorttia niihin ei tietty enää tarvita niin kuin reilut sata vuotta sitten kylien pyöräilijät tarvitsivat. Mutta hiukan käytännön vinkkejä varsinkin perus pyöräilyä mutkikkaampaan käyttöön.

Ilmastohankkeen vetäjän Kirsin matkat kylätilaisuuksiin ja kokouksiin sujuvat sähköavusteisella pyörällä aina kuin mahdollista tai julkisen liikenteen. Henkilöautolla yksin ajamisen välttämiseen tähtää matkakulujen maksuperiaatekin, mutta harvoinhan sitä noudatetaan. Bussi ja pyörä -yhdistelmän käyttäminen toimii, sillä bussejahan kulkee kylien ja keskuksien välillä. Jopa maakunnan itärajalla jollei aivan kova hoppu ole päivässä. Kun omaan kylään tulee ja menee arkena 4 linjaa ja naapurikylään toista linjaa 8 niin siinä on jo maalaisella ihan mukavat oltavat ellei peräti valinnanvaraa! Aina olisi tietty toivomus tiuhemmalle liikenteelle. Aina ei kannata lastata pyörää mukaan jollei sitä kohteessa tarvitse myös, vaan naapurikylien bussipysäkkien pihoista löytyy ystävällisiä kyläläisiä, joiden pihaan uskaltaa kalliimmankin pyörän jättää odottamaan matkalaisen paluuta ja kotimatkaa. Kuka teidän kylässä voisi tarjota turvallista ”liitäntäparkkia” pyöräilijöille?

InterCity-junien pyöräsäilytyksistä se helpompi versio. Takarengas on tässä vähän oven käyttäjien tiellä, mutta vaurioita muista ei ole ainakaan vielä tullut.

Seuraavia tietoja on kertynyt Kirsille pyörä – julkinen liikenne -yhdistelmän käytöstä kesällä 2023 Pirkanmaan julkisessa liikenteessä:

Vr pitkän matkan junat eli InterCityt: tyypillisesti 4 tai 6 pyöräpaikkaa per juna ja aika paljon niillä käyttöä kesäaikaan. Lipun osto tapahtuu pyörälle samalla kun ostaa itselle istuinpaikan ja se kannattaa tehdä hyvissä ajoin hyvien säiden aikaan. Pyörän kuljettamisen hinta on 4-8€ matka riippuen matkan pituudesta. Laitureilla täytyy yleensä käyttää hissiä pyörän siirtämiseen laiturilta toisella ja hissit ovat melkoisen ahtaita. Pyörän saa lukita junan rakenteisiin. Vanhat koukkusysteemit eli kattoon pyörän ohjaustangosta ripustaminen eivät oikeastaan koskaan toimi vaan konnari neuvoo poikkeuksetta laittamaan pyörän vain jalkansa varaan pyörille varattuun syvennykseen ja siinä olenaan koukkuun. VR:n sivut ovat tietty nämä ja lippua ostaessaan lisäpalveluna voi sen pyöräpaikan lunastaa matkaan.

Nyssen meno hiekkateillä ja kurveissa on sen verran epätasaista että paras istua pyörän kanssa ja pitää kiinni.

Nysse – pyörä mahtuu bussin keskitilaan, ns. lastenvaunupaikalle kunhan matkustaa ruuhka-ajan ulkopuolella. Pyörä matkakaverina tuplaa matkan hinnan ja pyörän mahtumisesta autoon päättää kuski. Koskaan ei ole kuski hylännyt pyörää matkakaverina. Pyörää joutuu tukemaan itse, sillä mutkissa se muuten herkästi kaatuu. Nysseissä ei juurikaan ole rakenteita, mihin pyörä tukea. Nyssen aikataulut löytyvät näiltä sivuilta, ja kaupunkiliikenteen lisäksi niistä löytyy kuntaliitosten takia myös pitkät linjat vaikka Kuhmoisiin tai Kuruun asti.

Vr- lähiliikenne ja lättähatut: kokoomatilassa muutama pyöräpaikka per vaunu, on maksuton jos vain löytää paikan. Ei ennakkovarauksia mutta ruuhka-aikaan kuljettamista ei suositella. Pyörää ei saa lukita kiinni rakenteisiin eli varsinkin arvokkaampia pyöriä on syytä pitää silmällä matkan ajan sillä sehän on siitä melko helppo kantaa ulos jollakin lukuisista pysäkeistä sukkelaan. Akku ja näyttö kannattaa aina kuljettaessa irrottaa ja pyörän oma lukko loksauttaa kiinni. Kulkuneuvoissa muutekin sähköpyörä kuuluu olla pois päältä.

Tämmöinen on lähijunan säilytystila. Pyörä tosiaan kulkee ilmaiseksi jos vain tilaa löytyy mutta sitä ei saa lukita rakenteisiin. Junien pysähdykset asemalla ovat sen verran nopeita, että paras toivoa että ensimmäisessä pyörätilaillisessa vaunussa on omalle kulkupelille tilaa: muuten tarvitsee ahtaa ja koittaa seuraavalla seisakkeella löytää tilavampi vaunu johon siirtyä.

Pitkän matkan bussit: Matkahuollon pakettiliikenne on likipitäen loppunut eli ruumaan mahtuu useimmiten pyörä. Hinnat ilmaisesta tai parissa eurosta kymppiin eri firmoilla Pirkanmaan alueella. Edullisimmat Valkeakosken linja ja Luopioisten linja reilun kolmen ja viiden euron pyörämaksuillaan sekä Ruoveden-Oriveden suunnan Bussi-Manninen joka ei veloita mitään. Kalliimmat veloittavat 9-10€ pyörän ruumaan laittamisesta ja pois ottamisesta. Pyörän matkalipun voi useimmiten ostaa netistä ja kannattaa ostaa etukäteen jos näin on. Pyörän kuljettamisesta ainakin ekalla kertaa kullakin reitillä on suositeltavaa soittaa bussifirmaan etukäteen ja varmistaa, että kalustoon mahtuu ja jopa että toimisto voi kuskia varoittaa harvinaisemmasta matkatavarasta. Busseihin mahtuu tyypillisesti yhdestä muutamaan polkupyörää. Pitkän liikenteen bussien aikataulut löytyvät matkahuollon sivuilta.

KyläAreenassa elokuulla yksi kyläkehittäjien retkistä oli vajaan 25 kilometrin reissu vuokrapyörillä eteläisen Salon ja vanhan Perniön pitäjän kohteisiin. Kuvassa Kirsi ja taustalla Perniönjoki ja Pohjankoski. Sitä on heppo fillarilla pysähtyä katsomaan maisemia ja kohteita silloin kuin huvittaa.

Kaksikerroksiset Onnibussin MEGA-bussivuorot ja VR:n Pendolinot eivät huoli polkupyöriä kyytiin.

Mitä tulee sähköä syöviin pyöriin, kylämatkailu ja pyörämatkailu on nosteessa ensi kesänä myös. Ihan virallisia matkailullistettuja reittejä on jo vino pino. Niistä lisää järvireittien sivulla, katso vaikka Pyhä, Näsi, Kyrö, Rauta, Aure, Roine ja tuleva Längelmä -reitit tästä sivustosta. Siinä luonto kiittää, kun matkaillaan lähelle omin voimin ja tuetaan Pirkanmaan matkailuyrityksiä vähän siinä samalla.Voiko teidän kylällä jossakin ladata matkalainen pyörää levähtäessään, syödessään tai kylän nähtävyyksiä katsellessaan? Miltä näyttää oman kylän maisemat pyörän selästä? Yön yli matkustavien pitkänmatkalaisten lisäksi erityisesti kahvilabongarit ja maantiepyörällään pitkiä matkoja lenkkeilevät ovat tuttu näky näissä osissa Pirkanmaata.

Kyläkehittäjiä fillariretkellä KyläAreenan yhteydessä. Retken järjesti Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta yhteistyössä Leader Ykkösakselin Anu Pekanniemen kanssa. Retkellä esiteltiin heidän alueensa muutamaa hienoa matkailukohdetta kuten Kalliolaakson linnaa ( Kalliolaakson Linna, Perniö linkki)

Saitko meiltä postia?

Lisätty
Kirjeen etusivu, eli ilmastohankkeen puolesta huhuilemme katsomaan kylän tai oman asuinalueen tulevaan. Pidämme huolta omasta kulmastamme tätä maailmaa, eikö vain.

Tällä viikolla on monta sataa postiluukkua kolahtanut ja kirjeita laatikoihin tipahtanut, jossa ikkunassa lukee Pirkan Kylät. Teimme sillä tavalla tässä kesän ratoksia, että laitoimme ihan vanhanaikaista postia kaikille yhdistyksille, joita toimintamme liippaa ja jotka mukanaolosta voisivat hyötyä. Ja joille löytyi peräti kelpo postiosoite internetin ihmeellisestä maailmasta. Pirkanmaalla on reippaasti yli 400 kylää ja erillistä asuinaluetta ja niissä kyläyhdistyksen kaltaisia yhdistyksiä oman seutunsa asiaa edistämässä melkein jokaisessa. Näitä lähdimme tavoittelemaan, sillä ei läheskään kaikista ole meillä yhteystietoja vanhastaan saati tutunkauppoja yhdistysten ihmisten kanssa. Joten ihan konkreettinen kirje on nyt mahdollisimman monilla seuraavaan kokoukseen vietäväksi. Jollei kirjettä teille kolahtanut, niin kysäskää silä, joka yhdistyksen yhdyshenkilöksi on yhdistysrekisterissä merkitty. Nämä joskus jäävät vaihtamatta kun vastuut yhdistykissä vaihtuu. Kirje näkyy myöskin tässä kirjoituksessa kuvina ja lopussa PDF:nä omalle koneelle tulostettavaksi ladattavana tai vaikka sähköisesti jaettavana. Sormia pidämme ristissä toimistolla, että mahdollisimman monet yhdistykset nyt tavoitamme.

Tulevassa on paljon sanottavaa meillä kyläasiain ammattilaisilla. Kylätoiminta on mennyt paljon eteenpäin viime vuosina. Tietoverkkojen rakentaminen mahdollistaa jos jonkinmoista webinaarin ja streamin seuraamista kylien asioista ja sitä paljon puhuttua etätyötä kylillä eli ennennäkemättömän moni suomalainen voisi olla nyt kyläläinen niin ettei ainakaan työelämän sijaintivaatimukset sitä estä. Suurten ikäluokkien jäätyä eläkkeelle eli osin talkoovoimaksi on tullut paljon tekijöitä kyliin; ihmisiä joilla on virtaa, osaamista ja varpaanväleissä vielä maaseudun multaa ja kotiseuturakkautta. Alituinen keskittäminen on tuonut rutkasti haasteita niillä aluiella, joissa väki pääasiassa osa-aikaistuu, eli kausiasuminen sen kun jatkaa suosiotaan ja kyläasuminenkin silloin tällöin. Korona sen näytti, että kaipuu väljemmille seuduille ja ikään kuin turvaan saattaa muuttua todeksi ja toteutetuksia melko nopiaan. Nyt näyttäisi tuo muuttuva ilmasto laittavan paljon painoa kylien liepeillä tehtävään hiilen sidontaan ynnä muuhun toimintaan, mitä voiva laajoilla alueilla vaikuttavat yhteisöt tehdä. Juuri tähän aikaan kaivattaisiin meidänkin päässä tiheämpää yhteyttä kyliin eri puolilla niin erilaista Pirkanmaata, jotta osaamme seudun asiaa valtakunnan tasolla ja maakunnallisessa toiminnassa ajaa paremmin.

Kyläasiamies Jani kertoo, mikä on Pirkan Kylät ja mitä hyötyjä siihen kuulumisesta seuraa.

Olihan tässä preivissä vähän kertunhäntä kainalossa.  Vaikka Pirkanmaa on suuri maakunta, kyliä on joko toiseksi eniten tai kolmanneksi eniten Suomen maakunnista, ei tämä maakunnallinen toiminta mitenkään runsaudenpulaa kärsi. Jäsenmaksu 28 € vuodessa yhdistykseltä auttaa kovin ja etenkin se tuo sitä tuntua, että maakunnan tason tekeminen ja sitä kautta Suomen kylät ja sen kylien edun ajaminen on tärkeää kylille. Nyt kerätään joukkoja kasaan jotta voisimme vaikuttaa tulevaan ja käyttää niitä mahdollisuuksia, mitä kylillä on. Siihen tarvitsisimme niin monta kylää verkostoomme aktiivisiksi toimijoiksi ja mikä jottei jäseniksi kuin vain suinkin irtoaa. Vähintäänkin sosiaalisen medioidemme seuraajiksi, että joskus voisi uutisvirrassa kyläasiat maakunnan näkökulmasta vilahtaa.

Linkki kirjeeseen:
https://drive.google.com/file/d/1wsmrbAFn1lCZlbfG9nzYcgrD738ozReN/view?usp=sharing

Ilmastonmuutoksesta kiinni nappaaminen kyläyhdistyksissä

Lisätty

EU:lla on ilmastotavoitteet, Suomella on ilmastotavoitteet, Pirkanmaalla on päivittyvä ilmastotiekartta, liki kaikilla Pirkamaan kunnilla on Hinkuun kuulumisen eli hiilineutraalit kunnat – verkostotoiminnan myötä ilmastotavoitteet. Pitäisikö aluetason seuraavallakin askelmalla olla suunnitelmat? Täällähän se käytäntö tapahtuu, kylissä ja muissa alueiden yhteisöissä.

Ilmastolakiin tuli maaliskuun aluksi kuluvaa vuotta 2023 voimaan muutos, jossa lakiin sisällytettiin kunnille velvoite laatia ilmastosuunnitelmat. Kunnan ilmastosuunnitelma on laadittava tai päivitettävä vähintään kerran valtuustokaudessa alkaen seuraavasta valtuustokaudesta eli valtuustokaudella 2025-2029 pitäisi tämmöiset tehdä viimeistään joka kunnassa. Suunnitelman hyväksyy sitten valtuusto. Tämä muutos täydentää ilmastolain kokonaisuudistusta; kuntien ilmastosuunnitelmat täydentävät ilmastolain kansallista suunnittelujärjestelmää mutta eivät ole osa sitä. Näin kertoi kuntaliitto maaliskuussa. Siitä on palloa napannut jotkut järjestöt ja yritykset erityisesti. Nähtäväksi jää, miten kylät sitten näkyvät kuntien suunnitelmissa.

Tämä yllä mainitty laki edellyttää, että suunnitelmassa on muun muassa tavoite kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä sekä sen edellyttämät toimet. Lisäksi suunnitelmaan on sisällytettävä tiedot sen toteutumisen seurannasta. Samoin kunnan tulee ottaa ilmastosuunnitelma huomioon kuntastrategiassa ja toimintakertomuksessa. Kunnat eivät siis ole suoraan sisällä valtioiden välisessä Pariisin ilmastosopimuksessa tai maittaisissa päästöjen laskennassa (valtio ”omistaa” edelleen Suomen metsien hiilen sidonnan ), vaan niiden toimet tukee sitä, tulevan rakentamista edes jotenkin kestävämmin.

Markku Yli-Erkkilä piirsi kesän iloksi uusia Pikko-kukkoja ilmastoteemoilla. Symbolisesti Pirkanmaa Pikko kantaa tässä huolta koko maapallosta mutta kurkistaa erityisesti tänne Suomeen.

Mikä on sitten ihan konkreettisesti kyläyhdistyksen tai sen kaltaisen alueen toimijan merkitys tässä palapelissä? Kuten Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta oheisessä kirjoituksessaan Turun Sanomissa kirjoittaa, tämä ilmastonkymyksiin kuten myös ilmastopolitiikkaan vaikuttaminen voisi hyvin olla niitä asioita, joilla kylätoimintaan haetaan uutta virtaa ja erityisesti nuoria toimijoita mukaan. Lue koko Taunon osuva kirjoitus tästä linkistä.  Ilmastonmuutokseen varautuminen, vähemmän kuluttava elämäntapa, kohtuutalous, hyvä elämän etsintä, eläintalous, omavaraisuus ja niin edespäin ovat kaikki nousevia trendejä maalle muuttaneiden tai maalle haikailevien keskuudessa. Kylien ilmastonäkökulmaa tukee systemaattisesti Leadereiden painotukset juuri startanneella rahoituskaudella – joka ikisellä Pirkanmaan Leaderilla ilmasto, luonto tai kestävyys-asiat ovat yksi keskeisistä tavoitteista vuoteen 2027 asti. Kovasti on merkkejä, että tähän kannattaisi tarttua jo.

Kylien kannalta lienee oleellista, mitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi voidaan ihan käytännössä tehdä kylissä. Eli vähentää päästöjä, sitoa hiiltä kylien metsiin, peltoihin ja rakennuskantaan ja mikä jottei joku päivä vaikka myydä alueella hiilensidontaa. Toisena tärkeänä kokonaisuutena olisi vaikuttaminen ilmastopoltiikkaan. Käytännössä siis että maaseudun ääni kuuluisi kun valtion ja kuntien tai peräti EU:n tasolla päätetään ilmastonmuutokseen vastaavista toimista, sillä nyt olemme vähemmistöä. Ne jotkut muut, joita ehkä ajatellaan kun muistetaan tai kun joku iso lobbaus-järjestö muistuttaa, että on muutakin kuin kaupunkeja ja teollisuutta ja niillä muilla on asiaa. Kolmas lähinnä tulevaisuudessa häämöttävä maaseudun osa on ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Kun hupenee pelimerkit vaikuttaa ja vaikutukset on päällänsä, niin sitten mukaudutaan niihin olosuhteisiin kuten lumettomaan talveen tai isoihin muuttovirtoihin.

Missä on kylien paikka tässä rakentuvassa maailmanjärjestyksessä? Sitä koitamme selvittää.

Maaseutu myös muodostaa teoriassa hyvän varajärjestelmän, joka voinee auttaa ilmastonmuutoksesta kun muualla ja vähän täällä koetaan niiden tiedossa olevien riskien toteutumista: kuumuutta, kuivuutta, aavikoitumista, maaperän humpsahtamista rankkasateissa, maastopaloja ja myrskytuhoa ja sen semmoista.  Se on tämän maailmanajan impivaara, jälleen kerran. Sinne voi tässä maailmanajassa mennä viettämään yksinkertaista elämää mutta on se myös tuki ja turva hädän hetkellä. Kylien metsiin menee hiili jemmaan, kylien pellot tuottaa entistä enemmän ruokaa suoraan ihmisille, kylien maisemia hoidetaan vähän monimuotoisuudenkin eduksi ja kylien pirteissä asuu ihmisiä, jotka etsivät vakaata, turvallista ja ellei peräti yhteisöllistä paikkaa elää. Onnekas on se, jolla jo rauhan ja turvan tyyssija on hallussa.

Sopivia kylän toimijuuden rooleja voisi olla kyläläiset tilanhoitajina eli hoidetaan paikka niin hyvin kuin voidaan ja siirretään seuraaville entistä paremmassa kunnossa – paremmassa ainakin nykytiedon valossa. Tai kyläelämäntyyli kulutuskeskeisen elämän vaihtoehtona eli vaihtoehtokulttuurina. Ei täällä olekaan hienoa tuoreimman sesongin vaatteet ja uusin omenamerkin puhelin vaan komeimmat tomaatit ja suorimmat halkopinot. Eli jos nyt oikeasti hankkisi sen elämän merkityksen ja identiteetin viestimisen jostakin muusta kuin tavarasta, elintavasta, herkuista ja etelän lomista eli vaikka historian ja paikan tunnusta, yhteisöstä, arjen merkityksellisyydestä kuluttamisesta irrallaan ja juurevuudesta.  Kirjailija Joonas Konstig kirjoitti aiheesta osuvasti kolumnin Ylellä kesämökkikauden aluksi; linkki kolumniin tässä ja lukusuositus kirjoitukselle.

Kolmas äkkiseltään mieleen tuleva kylien toimijuus tulevassa on kylät yhteiskunnan turvaverkkona ja varajärjestelmänä. Että jos paha kriisi iskee, jaetaan taas hyvää ja sitten sitä puutettakin täällä, pienissä yksiköissä lähimmäisemme suurin piirtein tuntien ja välittäen. Kerrostaloissa asumismukavuus on helposti yhden vetämättömän vessan päässä eli ei kovinkaan monen tunnin vedenjakelun tai sähkön jakelun katkon tai muun häiriötilan takaa häämöttävä. Maalla on näissä helpompaa; systeemi ei ihan heti kaadu sähkön, veden tai muualta tulevan lämmön puutteeseen.

Voi hyvin olla, että tulevaisuuden kylien roolit on vähän kaikkea tuota. Joka tapauksessa oikein hyvä katsaus tulevan yhteiskunnan rakennusaiheista on Vesannolla vaikuttavan tulevaisuustutkijan Tuomas Kuhmosen 20 minuutin yhteenveto hänen vuosikymmenten tutkimustuloksistaan että millaiseen aikaan tulisi varautua ja mitä kohti rakentaa elämää meidän yhteisöissämme tavalla tai toisella:

Pikko istuttaa tulevaisuuden taimia eli niitä ituja kyliin, minkä pohjalta tulevat sukupolvet kylissä toimivat ja millaista satoa saavat.

Mitä sitten sanoo teidän yhdistyksenne säännöt tähän asiaan jos vaikka kiinnostusta tarttua olisikin? Yleensä siellä on oikein hyvät ainekset tulkita, että ilmastonmuutokseen eli suurimpaan tulevia vuosikymmeniä vaikuttavaan asiaan voi ja pitääkin ottaa työpöydälle tavalla tai toisella. Pirkan Kylien esimerkkinäännöissä seisoo näin: ”Yhdistyksen tarkoitus ja toiminta: Yhdistyksen tarkoituksena on kannustaa edellä mainitun alueen asukkaita yhteistoimintaan kotiseutunsa kehittämiseksi sekä kehittää yhteistyötä yhdistyksen toiminta-alueen päättäjien ja viranhaltijoiden kanssa kylien kehittämisessä ja kylien asukkaiden hyvinvoinnin parantamisessa. Tarkoituksena on säilyttää maaseutu elinvoimaisena sekä lisätä koko seudun kehittämiseen liittyvää osaamista ja lisätä kokemusten vaihtoa toiminta-alueen osien välillä kansainvälinen yhteistyö mukaan lukien. Tarkoituksena on verkostoitua muiden vastaavien tahojen ja maaseudun kehittämisorganisaatioiden kanssa.” Lyhemmässäkin muodossa yleensä aina säännöissä mainitaan tarkoitukseksi toimia oman alueen eduksi. Jospa sitten tulevaisuuden suurin piirtein arvaten siirrämme katsemme tulevaa ja rupeamme keräämään niin vihreitä investointeja ja vanhan hyvin kestävän elintavan elvyttämistä kylissä. Yhteiseksi ja koko Suomen hyväksi. Noin vaatimattomasti sanottuna.

Niin monta kotia vailla asujaa – vähäkäyttöiset asunnot Pirkanmaalla

Lisätty

Tänään Aamulehden etusivun juttuna on asiaa autiotaloista ja siitä, kuinka valtavasti Pirkanmaalla on asumattomia asuntoja eli koteja, joissa kukaan ei ole kirjoilla. Ilmastohankkeella oli ilo avustaa lehtijutun tietojen keräämisessä ja haastateltavien etsimisessä. Aiheesta eli vanhojen talojen palauttamisesta asutuksia on myös tulossa elokuussa webinaari Ilmastohankkeen ja MTK:n yhteistyönä.

Siellä se Aamulehden jutun esimerkki autiotalo odottaa uutta käyttöä ja onnenkengän kääntymistä toisin päin. Talolle on jo uudelleen käyttösuunnitelmat tehty eli arkkitehti on sen suunnitellut, miten tämä sota-ajan hirsitalo olisi uudelleen rakennettavissa toisaalle, vesi- ja viemäriverkon ja valokuidun ääreen.

Ilmastohankkeen Kirsi kertoo lehtijutussa seuraavaa autiotaloista: Pirkanmaalla oli vuonna 2021 yhteensä 30 739 asuntoa vailla vakituista asukasta, Pirkan kylien ilmastohankkeen hankevetäjä Kirsi Oesch kertoi. Tilastokeskuksen tietokannan mukaan vastaava luku vuodelle 2022 on 30 651 asuntoa. Määrä on hiukan yli kymmenen prosenttia Pirkanmaan asuntokannasta ja se tosiaan vaihtelee suuresti niin että jossakin lähiössä on 2-3% asunnoista vailla vakiasukasta ja muutamissa kylissä Itä-Pirkanmaalla liki puolet. Tampereelle asunnoista sijoittui 12 361 kiinteistöä vuonna 2021 ja 12 064 vuonna 2022. Asumattomia asuntoja on siten noin kahdeksan prosenttia kaupungin asuntokannasta, mutta Pirkanmaan kokonaisluvuista Tampereen massiivinen asuntokanta tarkoittaa 39% asumattomista asunnoista. Valtaosa Tampereella näistä on kerros- ja rivitaloja, joten voidaan päätellä, että asumattomien asuntojen määrästä ehkä yli puolet Pirkanmaalla on muita kuin omakotitaloja: kerrostaloasuntoja, rivitaloja, paritalon puolikkaita tai liiketilojen yhteydessä olevia asuntoja. Käytännössä kaikki asumattomat talot eivät kuitenkaan ole täysin autioita, ja toisaalta osa purkukuntoisista taloista on vielä kiinteistörekistereissä asutut talot -luokassa. Oeschin mukaan 2014 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan noin 70 prosenttia tutkitun alueen ei-asutuista omakotitaloista oli ainakin jossain määrin kesämökkikäytössä.

Kauniit vanhat talot ajatellaan nykyään usein sielukkaiksi, halutuiksi kunnostuskohteiksi. MTK:n huhtikuussa avaamassa Talomaalta.fi- palvelussa on viimeisimmän tiedon mukaan 357 Pirkanmaalta autiotaloa etsivää hakijaa mutta Pirkanmaalaisia taloja palvelussa oli vain 12. Siihen tarttuu ilmastohanke ja toteuttaa webinaarin elokuussa kannustaakseen kyliä ja talojen omistajia tarttumaan toimeen.

Usein mielikuva autiotalosta voi olla juuri perinteinen, vanha puutalo. Todellisuudessa asumattomia tai autioita taloja on kuitenkin laidasta laitaan, omakotitaloista asuttamattomiin rivitalokiinteistöihin. Sekä Suomen kaupunkikeskustoissa, että maaseudulla on Pirkan Kylien Kirsi Oeschin mukaan todella suuri määrä vajaakäyttöistä asuntokantaa. Esimerkiksi Helsingissä kantakaupungin asunnoista saattaa olla pahimmillaan 27 prosenttia (Kaartinkaupunki eli Helsingin ydinkeskustassa vuonna 2018) sellaisia, joissa kukaan ei ole kirjoilla. Tampereen ennätys on Lapinniemi–Käpylä -postinumeroalueella vuodelta 2015, jolloin 22 prosenttia asunnoista oli vailla kirjoilla olijoita vuoden viimeisenä päivänä. ”Tämä on myös ympäristöasia. Suurin osa taloista pitää yleensä lämmittää vähintään 12 asteeseen. Suomessa rakennetaan keskimäärin 1,5 prosenttia lämmitettävää pinta-alaa lisää vuodessa. Meillä on rakennuskantaa mittavasti valmiiksi, mikä niiden kohtalo on?” Oesch kysyy. Käyttämättömän asuntokannan merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on suuri sekä niiden lämmittämiseen tarvittavan energian, vähän niin kuin turhan uudisrakentamisen päästöjen takia kuin myös asuinkäytöstä poistuvien talojen materiaalihukan kannalta. Oeschin mukaan tyypillisiä syitä talon autioitumiseen ovat asukkaan kuoleminen tai poismuutto. Monesti perilliset tai hoitolaitokseen joutuneen perheenjäsenen omaiset odottavat monia vuosia ennen kuin tekevät talolle jotakin. Jos asunto ei jostain syystä lähde kiinteistömarkkinoille, jää se Oeschin mukaan usein kesäasunnoksi. Asunnon myyminen voi myös olla iso prosessi, sillä keskivertosuomalainen omistaa noin 10 000–50 000 tavaraa Veera Kinnusen 2017 julkaistun väitöskirjan mukaan. Monet autiotalot jäävät siksi omistajien kuoleman jälkeen tavaravarastoiksi.

Asumattomien talojen ja muiden asuntojen taulukko on nyt laitettu kartalle. Luokkaan asunnot kuuluu kaikki Pirkanmaan asumiskäyttöön kiinteistörekisterissä merkityt asunnot jotka eivät ole olleet niin kauan tyhjillään, että ne olisi siirretty muuhun luokkaan kuten varastot. Vuonna 2020 asunnot-luokkaan siirrettin Suomessa 31 000 mökkikäytössä olevaa alunperin vakituiseen asumiseen rakennettua taloa. Kaiken kaikkiaan yli puolet asumattomista taloista on jossain määrin vapaa-asumisen käytössä. 

Miltä sitten näyttää asumattomien asuntojen tilasto Pirkanmaalta ja vähän naapurialuiltakin kartalla? Tältä eli alueellinen keskittyminen rengasmaisesti Tampereen kantakaupungin ympärillä erottuu hyvin kartasta. Tampereen keskustassa oletettavasti näkyy ilmiö, jossa asuntoja pidetään työasumisen takia tai sijoituksena mutta niissä ei olla välttämättä kirjoilla vaan omistajat asuvat jossakin väljemmin. Asuntosijoittaminen joka tukeutuu asunnon arvon nousuun lähinnä on kumminkin suosittu sijoittamisen muoto Suomessa. Eli kasvualueilla asuntojen arvo nousee, ihmiset sijoittavat myös remontteihin koska se on järkevä sijoitus, ihmiset ovat varakkaampia ja kysyntää asunnoille on niin myyntisivustoilla kuin vuokrasivuilla. Mikä parasta, pankit rahoittavat asuntoja ja kiinteistöjä mielellään. Toista on monin paikoin maalla, ja siitä kertoo osaltaan myös Aamulehden jutun tarina autiotalosta. Ykkönen tilastossa eli vähiten asumattomia asuntoja suhteessa asuntokantaan 31.12.2021 oli Nokian Alhonniityllä, missä 46 asuntoa väestörekisterin mukaan oli vailla asukasta. Eniten tyhjiä asuntoja oli samaisena päivänä suhteessa Längelmäellä, jossa 56 asunnosta 29:ssä asui joku. Lopuista suuri osa lienee kesäasumisen käytössä. Pirkanmaan naapurialueilla Keuruun Valkealahti ylitti nämäkin lukemat. Siellä 49 % asunnoista oli vailla vaikuista asujaa vuodenvaihteessa 2021-2022. Suomessa on kourallinen alueita, joissa on vielä pienempi prosentti taloista asuttuja. Luoston alue Lapissa on siinä ykkösen sillä siellä yksi tupa yhdestätoista on vakituisesti asuttu.

Monipaikkaisuuden mahdollisuudet tutkimuksen valossa -webinaarista 25.5.2022 poimittu kartta pientaloista, jotka ovat olleet tyhjillään eli vailla asukkaita vähintään 3 vuotta Syken tutkimuksen aineistosta https://www.youtube.com/watch?v=5WPYZWQP7vQ

Loma-asuminen on tosiaan suurin yksittäinen selittävä tekijä näille hämmästyttäville lukemille. Tässäkin kartassa erottuu hyvin muutamat alueet kuten Kuhmoinen Pirkanmaalla, joka on yksi mökkeilyn ykköspitäjistä Suomessa kun puhutaan kausiasukkaiden tärkeydestä paikkakunnan elinvoimalle. Samoin erottuvat kaikkein metsäisimmät seudut, jossa palvelut ja työpaikat ovat harvassa. Maaseudun uudessa ajassa 2014 julkaistussa asiaa käsittelevän tutkimuksen mukaan noin 70 % heidän kyselytutkimuksensa mukaan yli 3 vuotta kiinteistörekisterissä asumattomiksi merkityistä taloissa oli jossain määrin omistajien mukaan vapaa-ajan asumisen käytössä (Sikiö, Pitkänen Rehunen, 2014). Tutkimukseen mahdollisesti vastasivat korostuneesti ne joille tyhjillä taloilla oli merkitystä. Lisäksi kun tutkimus kohdistui pientaloihin ja tässä käsillä olevassa aineistossa on mukana kaikki asuntotyypit, voi karkeasti arvioida, että kartan lukemista varsinaiset autiot talot ovat noin 50 % määristä. Taloista noin reilut 10 % oli Tyhjät asuinrakennukset osana maaseutua -tutkimuksen kyselyssä asumiseen kelpaamattomia omistajansa ilmoituksen mukaan. Kartan lukemista saa arvion autioista taloista ja asunnoista puolittamalla siis kartan tai taulukon prosenttiluvun, ja suosituilla mökkipaikkakunnilla vähentämällä siitä vielä pari prosenttia, sillä siellä niin rivitaloasunnoilla ja pientiloilla sekä mummonmökeillä on enemmän kysyntää vapaa-ajan asumisen käytössä.
Asuntojen vähäkäyttöisyys 2021_pirkan kylien aineisto

Ilmaston kannalta tämä merkitsee sitä, että ihan syyttä suotta nyt kun työn takia harvemmin tarvitsee asua taajamassa käytetään merkittävästi luonnonvaroja uusien talojen rakentamiseen ja kasvavan tyhjien rakennusten kannan lämmittämiseen. Rakennusteollisuus tuottaa kuitenkin monta prosenttia Suomen hiilijalanjäljestä vuosittain, ja rakennusten ja rakentamisen hiilijalanjälki on kolmannes Suomen hiilijalanjäljestä. Siinä olisi iso tehostamisen paikka. Lämmityksen lisäksi ilmastollisesti oleellista pientaloissa on rakennusmateriaali, joka on lähes aina puu. Puisissa pientaloissa on sitoutuneena suuri määrä hiiltä, sillä maaseudun autioissa taloissa on esimerkiksi jos kyseessä on hirsitalo noin 50 000 kg COe2:ta varastossa. Eli suht leveästi elävän ihmisen 5 vuoden päästöjä vastaava määrä varastossa pois pahanteosta ilmakehässä. On ilmastoteko pitää nämäkin hiilivarastot kunnossa ja asuntokanta käytössä eikä tuhlailla menemään rakentamalla alituiseen lisää betonista ja teräksestä.

Pirkan Kylissä odotetaankin innolla, miten hallitusohjelmaan kirjattu lause  ”Selvitetään mahdollisuuksia luoda kannustimia maaseudulle ja saaristoon muuttamisen edistämiseksi” tulee auttamaan tässäkin asiassa. Se olisi hieno aikaan sopeutuminen kun ajatellaan, että jo peräti 8,7 % pirkanmaalaisista on etätyöläisiä eli noin 20 % työllisistä. Ja valokuituverkostohan meillä on Suomen paras. Lisäksi peräti neljännes pirkanmaalaisista on eläkeläisiä eli suurimmaksi osaksi semmoisista rajoitteista kuin vakityöpaikan sijainnista vapaita ihmisiä. Jos tasattaisiin kehityseroja maakunnassa ja tuettaisiin asuntokannan tasaista käyttöä? Siihen hallitusohjelmassa on hyvä suuntimat jo.

Oikeudenmukaisuus ilmastopolitiikassa – lehtijuttuja pukkaa

Lisätty

Tänään jos avasi Lempäälä-Vesilahden Sanomat, Akaan Sanoman, Sydän-Hämeen Lehden, Oriveden Sanomat, Ylöjärven Uutiset tai Pirkkalaisen, saattoi törmätä otsikkoon, että Maaseudun asukkaat kokevat ilmastonmuutoskeskustelun epäreiluna.  Epäoikeudenmukaisen kohtelun symboliksi valikoitunut kiistanalainen lehmä laitumella oli päätynyt aiheen kansikuvatytöksi. Lehmä symboloi monessa kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelua mitä tulee ravinnekiertoon, hiilen kiertoon ja kokemukseen järkevistä toimista ilmastonmuutokseen vastaamisessa ja resilienssin luomisessa.

Matti Pulkkinen eli Pir Medioiden Maakunnan Matti tarttui ilmastohankkeen vastavalmistuneihin oikeudenmukaisuuden kolmijaon kautta ilmastonmuutosta tarkasteleviin tutkimuksiin toimittajista ensimmäisenä. Jutussa on haastateltu tutkimuksien tekijöitä Ella Turusta, Saga Valtosta ja hankkeen vetäjää Kirsi Oeschia sekä myös Pirkanmaan MTK:n toiminnanjohtajaa Visa Merikoskea. Epäreiluuden kokemus ja syitä sille löytyi paljon kaikilta.  Epäreiluus koostuu niin huonosta haittojen ja hyötyjen jakamisesta, heikosti kuulluksi tulemisesta prosesseissa sekä maaseudun aseman onnettomasta tunnistamisesta tässä valtavassa prosessissa. Juttuun liittyy oleellisesti taakanjako, josta yleensä puhutaan globaalin etelän ja globaalin pohjoisen eli kehittyneiden ja vähemmän kehittyneiden valtioiden välillä. Eikö sama taakan reiluuttaminen pitäisi olla viljelijöiden ja kuluttajien välillä, eli jos viljelijä kantaa ilmastonmuutoksen suorien seurauksien eli tuhotulvien ja kuivuusjaksojen taakan, niin ruuan kuluttajat, teollisuus ja kauppa, joustavat. Jutun voi lukea tästä linkistä vaikka Ylöjärven Uutisista, jos jonkun edellä mainitun lehden lukijatunnuksista omistaa tai semmoisen yhden lehden lukemiseen oikeuttavan tunnuksen haluaa muutamalle eurolla lunastaa ja tukea pirkanmaalaista paikallismediaa.

Jos on ennemmin kuunteleva ihminen, niin näiden tutkimuksien tulokset voi kuunnella Pirkan Kylien ilmastohankkeen tutkimustulosten julkaisutilaisuuden tallenteesta tästä linkistä. Linkki johdattaa maanviljelijöiden kokemuksia kuvaavan Ella Turusen tutkimukseen ja tämä linkki puolestaan harvaan asutun maaseudun asukkaiden kokemuksiin tutkimuksen tekijän Saga Valtosen kertomana.

Nämä tutkimukset ovat myös ladattavissa kokonaisuuksina tarkasteltavaksi seuraavista linkeistä:

Ella Turunen, Maatalousluonnon monimuotoisuus-  ja ilmastonmuutoskeskustelun oikeudenmukaisuus  – Pirkanmaalaisten viljelijöiden kokemuksia

Saga Valtonen, Ilmastodiskurssit harvaan asutulla maaseudulla – Tapaustutkimus Pirkanmaalta

Tästä alkaa tärkeän asian kertominen laajemmalti: ilmastonmuutoksen ja ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuuden puutteista puhutaan niin KyläAreenalla kuin Maaseututkijatapaamisessa elokuussa, muissa medioissa ja tilaisuuksissa eri puolilla Pirkanmaata.