Yhteisöllisyys luo pohjan kylien varautumiselle
Voiko yhteisöllisyys olla kylien paras turvaverkko? Pirkanmaan älykkäät kylätalot -hankkeen kylätaloagentti ja Leader Kantrin hankeneuvoja Hanna Alanen pohtii Maaseutuverkoston blogissaan yhteisöjen roolia kylien turvallisuudessa ja varautumisessa.
Yhteisöllisyys on yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vuorovaikutusta ihmisten välillä. Sitä pidetään houkuttelevuus- ja pitovoimatekijänä alueille ja parhaimmillaan se lisää ihmisten hyvinvointia ja ehkäisee erilaisia sosiaalisia ongelmia. Yhteisöllisyydellä on merkitystä myös maaseudun turvallisuudelle.
Yhteisö luo puitteet yhteisöllisyyden kokemukselle. Maaseudulla perinteisiä yhteisöjä ovat kyläyhdistykset, mutta yhteisö voi olla myös epämuodollinen ryhmä, jota yhdistävät jaetut arvot, tarpeet tai kiinnostuksen kohteet. Yhteisö voi syntyä kertaluonteisen ponnistuksen ympärille tai rakentua pitkäaikaisen harrastuksen varaan. Kummassakin tilanteessa ominaista on yleensä hyvä me-henki, josta kumpuaa tekemisen meininki ja sitoutuminen.
Yhteisöt vahvistavat kokonaisturvallisuutta
Kuuluminen yhteisöön luo turvallisuutta, sillä jokainen meistä tarvitsee ympärilleen toisista ihmisistä koostuvan turvaverkon. Yhdistykset ja järjestöt perustuvat ihmisten väliseen toimintaan ja ovat siksi lähellä ihmistä. Vapaamuotoisemmat yhteisöt tavoittavat myös heitä, jotka muuten ovat yhteiskunnan toiminnasta sivussa. Tämä toteutuu, kun toimintaan on matala kynnys liittyä ja osallistua voi omista lähtökohdista käsin.
Yhteisöjen taika on siinä, että kaikki ovat toimijoita, eivät auttajia ja autettavia. Luottamus vahvistuu ja auttamisvalmius kasvaa, kun ihmiset kohtaavat ja toimivat yhdessä. Paikallisyhteisöillä on suuri merkitys arjen turvallisuudelle ja hyvinvoinnille. Ne rakentavat edellytyksiä huolenpidolle, varautumiselle ja henkiselle kriisinkestävyydelle sekä vahvistavat ihmisten tulevaisuususkoa, joka luo mielekkyyttä elämään.
Maaseudulla, pitkien välimatkojen alueilla yhteisöllisyydestä on hyötyä esimerkiksi silloin, kun viranomaisten apu ei ole heti saatavilla. Toisaalta, jos vaikkapa kylällä ei ole yhteisöllisyyden tunnetta, on vaikea kehittää turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä asioita.
Varautumisessa on tärkeää, että ihmiset luottavat sekä omaan että yhteiskunnan kykyyn suojautua, toimia kriisitilanteissa ja palautua niistä. Tämä luottamus rakentuu turvallisuuden kokemuksesta ja vakaasta yhteiskunnasta. Ihmiset itse voivat vaikuttaa siihen, miten yhteinen turvallisuus juuri omassa elinpiirissä toteutuu.
Kylät ovat maaseudun turvallisuusyhteisöjä
Maaseudulla kylät ovat tärkeitä yhteisöjä ja toiminnan mahdollistajia lähellä ihmistä. Kylissä tehdään paljon tärkeää perustyötä, kuten ylläpidetään yhteisiä kokoontumis- ja harrastuspaikkoja, järjestetään tapahtumia sekä säilytetään ja edistetään paikallistuntemusta ja -kulttuuria. Kaikki tämä lisää toisten tuntemista ja synnyttää yhteishenkeä, mikä lisää turvallisuutta.
Yhteisessä toiminnassa ihmiset tulevat tutuiksi ja jos jotain poikkeavaa sattuu, on tutulta ihmiseltä helpompi esimerkiksi pyytää apua. Aktiivisia, mukana olevia ihmisiä on myös helpompi aktivoida, kun tilanne niin vaatii. Siksi onkin tärkeää saada mahdollisimman moni mukaan kyläyhteisön toimintaan ”hyvän sään aikana”, olivatpa he sitten vakituisia tai kausiasukkaita.
Kylien turvallisuustyö rakentuu infrasta, osaamisesta ja asenteista
Yhteisöllisyyttä luovan perustoiminnan lisäksi kylissä tehdään paljon turvallisuus- ja varautumistyötä: suunnitellaan yhteistä toimintaa, kouluttaudutaan, varmistetaan tiedonkulkua ja tehdään turvallisuusinvestointeja. Kyläyhdistys voi esimerkiksi järjestää varautumisharjoituksen tai hankkia yhteisen varavoimalähteen.
Turvallisuuteen liittyviä asioita on syytä harjoitella säännöllisesti, jotta taidot pysyvät mielessä. Näin myös kynnys tarttua tositilanteessa toimeen säilyy matalana. Asukkaiden ja alueen organisaatioiden osaaminen on tärkeä kartoittaa. Häiriötilanteessa on hyvä tietää, löytyykö erityisosaamista läheltä – esimerkiksi eläkeläisiltä, kausiasukkailta tai maahanmuuttajilta.
Lisäksi yksilötason turvallisuudesta huolehtiminen on osa yhteisöllistä turvallisuutta. Oma pesä kuten kotivara, palovaroittimet ja asenteet on hoidettava ensin kuntoon. Vastuu turvallisuudesta on meillä kaikilla ja kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen.
Vapaaehtoistoiminta vahvistaa varautumista ja kriisinkestävyyttä
Maailma on täynnä erilaisia riskejä ja uhkakuvia, joista on tärkeää keskustella ja tietää, mihin tulee varautua. Silmiä ei pidä ummistaa, mutta ei myöskään liiaksi mässäillä pelolla. Paras tapa lisätä turvallisuuden tunnetta kriisien keskellä on toiminta.
Mitä paremmin on tietoinen mahdollisista riskeistä, sitä paremmin ne osataan välttää, ja mitä paremmin varustaudutaan ja harjoitellaan, sitä paremmin poikkeavista tilanteista selvitään. Vielä kun lisätään tietoisuus siitä, että myös ihmiset ympärillä osaavat toimia kriisin tullen, on homma jo melko kestävällä pohjalla.
Maaseudun yhteisöjen ja kylien toiminta perustuu pääasiassa vapaaehtoistyöhön. Tiedetään, että yhteisöllisyyden kokemus ja sosiaaliset suhteet ovat keskeisiä vapaaehtoistyöhön motivoivia tekijöitä. Parhaiten yhteisöllisyys pääsee kehittymään aidoissa kohtaamistilanteissa ja yhdessä toimiessa, jolloin myös sitoutuminen toimintaan lisääntyy. Samalla tutustutaan toisiin, mikä edesauttaa luottamuksen rakentumista.
Keskinäinen luottamus on edellytys yhdessä toimimiselle. Tärkeintä on kuitenkin yhteisten merkitysten olemassaolo. Voisin kuvitella, että turvallisuuteen liittyen tuo merkitys on kyllä löydettävissä. Olisiko teidän yhteisössänne aika istua alas kahvikupin äärelle ja miettiä, mitä voitte yhdessä tehdä turvallisuuden eteen?
* * *
Kirjoittaja Hanna Alanen on yhteisöpedagogi, joka työskentelee Leader Kantrissa hankeneuvojana. Kantrilla on käynnissä kolme omaa varautumiseen ja turvallisuuteen liittyvää hanketta. Lisäksi Hanna tuottaa ostopalveluna kylien turvallisuuteen, varautumiseen ja kestävyyteen liittyviä tilaisuuksia parhaillaan käynnissä olevaan, Pirkan Kylät ry:n EU:n maaseuturahoitteiseen Pirkanmaan älykkäät kylätalot -hankkeeseen.
