Älykkäät kylätalot -blogi
Pirkan Kylien uudessa blogisarjassa käsitellään eri näkökulmista kylien ja kylätalojen älykkyyttä – siis kestävyyteen, varautumiseen ja yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Blogisarja toteutetaan osana EU-osarahoitteista Pirkanmaan älykkäät kylätalot -hanketta.
21.5.2026
Turvallisuus syntyy ihmisistä
Heidi Rannikko, Lounais-Pirkanmaan kylätaloagentti, Pirkan Kylät ry
Kun puhutaan kyläturvallisuudesta tai varautumisesta, keskustelu kääntyy helposti erilaisiin häiriötilanteisiin kuten sähkökatkoihin, myrskyihin tai kriiseihin. Puhutaan varavoimasta, vesihuollosta, viestintäyhteyksistä ja erilaisista suunnitelmista. Kaikki nämä ovat tärkeitä asioita. Silti usein unohtuu jotakin aivan olennaista: turvallisuus ei synny pelkästään järjestelmistä, rakenteista tai investoinneista. Se syntyy ihmisistä. Moni turvallisuutta lisäävä asia näyttää ulospäin hyvin arkiselta – sellaiselta, ettei sitä välttämättä edes ajatella turvallisuutena.
Soitin viime kesän lopulla naapurikylässä asuvalle tuttavalleni kysyäkseni, lähtisikö tämä pyörähtämään kaverikseni metsään, sillä haaveilin löytäväni jo joitakin sieniä ja tiesin hänenkin olevan innokas sienestäjä. Hän ei kuitenkaan ehtinyt mukaani, sillä oli juuri lähdössä auttamaan erästä ikäihmistä omassa naapurustossaan. Tälle oli tuotu suuri kasa polttopuita pihaan, ja puut piti saada suojaan ennen sateita. Tuttavani oli luvannut mennä avuksi kantamaan niitä varastoon. Tilanne oli pieni ja arkinen, mutta samalla siinä näkyi jotakin hyvin olennaista: maaseudun kylissä ihmiset edelleen katsovat toistensa perään ja auttavat silloin, kun avulle on tarvetta.
Erään kerran ollessani reissussa sain naapuriltani huolestuneen viestin. Hän tiesi minun olevan koko viikon poissa ja informoi minua siitä, että pihaani oli juuri ajanut vieras auto, josta ulos tullut ihminen penkoi nyt autokatoksessani. Kiitin häntä tarkkaavaisuudesta, mutta ilmoitin huolen olevan tällä kertaa turha: olin luvannut, että eräs tuttavani voisi omin päin käydä lainaamassa autokatoksestani tarvitsemaansa työkalua. Kyseessä oli pieni asia, mutta samalla muistutus siitä, että turvallisuus voi olla myös sitä, että ihmiset havainnoivat ympäristöään ja uskaltavat kysyä. Ei uteliaisuuttaan, vaan välittämisestä.
Muutama vuosi sitten eräs tuttavani oli talvipakkasella koiransa kanssa kävelyllä, kun hän kuuli etäisesti avunhuutoja. Hän lähti kulkemaan ääntä kohti ja päätyi lopulta erään pääosin kesäkäytössä olleen talon pihaan. Siellä iäkäs nainen makasi jäisellä pihalla, eikä ollut päässyt omin avuin ylös. Talvipakkasella seuraukset olisivat olleet vakavat, ellei kukaan olisi sattunut kuulemaan avunhuutoja juuri oikeaan aikaan. Tällaiset tilanteet muistuttavat siitä, kuinka paljon turvallisuus rakentuu lopulta ihmisten välisistä suhteista, läsnäolosta ja siitä, että reagoidaan, kun huomataan, ettei kaikki ole kunnossa. Yhtä tärkeää on myös se, että avun pyytämisen täytyy olla mahdollista ja tuntua turvalliselta.
Moni meistä tunnistaa varmasti myös tilanteita, joissa naapuri on käynyt päästämässä koiran ulos työpäivän venyessä odottamattomasti, tai huolehtinut eläimistä sairastumisen aikana. Usein kyse ei ole mistään suuresta sankaruudesta, vaan tuiki tavallisesta arjen avusta. Juuri tällaisista pienistä teoista syntyy luottamus, jonka varaan voidaan rakentaa myös silloin, kun eteen tulee jotakin suurempaa ja yllättävämpää. Yhteisöllisyydestä puhutaan joskus hieman abstraktisti, ikään kuin se olisi vain mukavaa yhdessäoloa tai kylätapahtumia. Todellisuudessa yhteisöllisyys on myös turvallisuutta ja toimintakykyä.
Se on sitä, että tiedetään edes suurin piirtein, ketkä kylällä asuvat, kuka osaa mitäkin ja kenelle voi missäkin tilanteessa tarpeen tullen soittaa. Monessa kylässä on jo nyt paljon sellaista osaamista ja voimavaroja, joita ei välttämättä aina itse huomata. Muutamilla on ensiaputaitoja, joku on näppärä korjaamaan koneita tai käyttämään moottorisahaa. Jollakin on aggregaatti, traktori tai peräkärry ja toinen taas tuntee kylän ikäihmiset ja tietää, kuka saattaisi tarvita apua ensimmäisenä häiriötilanteessa. Tärkeintä ei kuitenkaan ole yksittäinen taito tai väline, vaan luottamus: rohjetaanko apua pyytää ja uskalletaanko sitä tarjota.
Yhteisöllisyyttä ei rakenneta siinä vaiheessa, kun kriisi on jo käsillä. Silloin on liian myöhäistä alkaa opetella tuntemaan naapureita. Luottamus syntyy paljon aikaisemmin – kahvipöydissä, kylätalon tapahtumissa, talkoissa, pienissä kohtaamisissa ja tavallisessa arjessa. Ehkä juuri siinä onkin kylien todellinen vahvuus. Turvallisuus ei ole pelkästään sitä, että varaudutaan pahimpaan. Se on myös sitä, että arki toimii, ihmiset tuntevat toisensa ja apu löytyy läheltä silloin, kun sitä tarvitaan. Usein turvallisuuden kannalta ratkaisevia asioita ovat lopulta hyvin tavalliset teot: joku huomaa poikkeavan tilanteen, kysyy kuulumisia, tarjoaa apuaan tai pysähtyy kuuntelemaan.
Älykkäistä kylätaloista puhuttaessa ajatukset kääntyvät helposti teknisiin ratkaisuihin, varusteisiin tai rakennuksiin. Niilläkin on oma tärkeä paikkansa. Silti kylätalon todellinen älykkyys ei lopulta synny seinistä eikä laitteista, vaan ihmisistä. Siitä, että saman katon alle kokoontuu yhteisö, joka tuntee toisensa, jakaa osaamistaan, välittää ympärillään olevista ihmisistä ja pystyy toimimaan yhdessä myös silloin, kun arki syystä tai toisesta horjuu. Ehkä juuri siksi kylätalo voi parhaimmillaan olla paljon enemmän kuin rakennus. Se voi olla koko kylän yhteinen turvaverkko.
4.5.2026
Maaseudun palvelut: missä syntyvät huomisen ratkaisut ja kylien tarinat
Kaisa Vanhala, Pirkan Kylät ry:n tj.
Maaseudusta puhutaan liian usein katoavana ilmiönä. Paikkana, josta nuoret lähtevät ja palveluiden ovet sulkeutuvat. Samalla puuttuu kuitenkin vahva tarina siitä, mitä kaikkea maaseudulla syntyy, kasvaa ja muuttuu. Kun kaupungistuminen kiihtyy, meidän tulisi kysyä: katoaako maaseutu todella vai onko se uuden tarinan alku?
Pirkan Kylät ry:n toiminnanjohtajana olen saanut seurata läheltä, kuinka kylissä eletään muutosta todeksi. Elämme ajassa, jossa väestö, teknologia ja talouden rakenteet muuttuvat nopeammin kuin ehkä koskaan aiemmin. Samalla on syntynyt tarve uudistaa palvelut ja toimintatavat niin, että jokainen voisi kokea itsensä osalliseksi ja turvatuksi asuinpaikasta riippumatta. Mutta onko meillä rohkeutta katsoa tulevaisuuden muutosta mahdollisuutena, ei uhkana?
Kaupungistuminen muuttaa, mutta maaseudun arvo pysyy ja yhteisöllisyys vahvistuu
Kaupungistuminen on väistämätön megailmiö. Ihmiset hakeutuvat työn, koulutuksen ja palveluiden äärelle. Se muuttaa myös maaseudun asumista monipaikkaisemmaksi, jossa asuminen ei ole sidottu vain yhteen paikkaan. Vaikka kylien väkiluvut pienenevät ja palvelut keskittyvät kaupunkeihin, maaseutu ei ole tyhjä. Se elää ja kehittyy luomalla uusia ratkaisuja ja vahvistamalla yhteistoimintaa.
Kun kylissä rakennetaan uusia ratkaisuja, ne näkyvät arjessa: yhteisinä varautumissuunnitelmina, yhteisötaloutena ja palveluina, jotka tuovat apua lähelle ihmistä. Terveys- ja digipalvelut voivat tulla kylälle, ja ruoka- sekä lääkepalvelut helpottavat ikääntyvien arkea. Lopulta tärkein turvaverkko ei kuitenkaan ole järjestelmä, vaan ihmiset.
”Elinvoima ei katoa, se vain muuttaa muotoaan.”
Miksi ihmiset muuttavat ja miksi he jäävät
Ihmiset hakevat erilaisia asioita: joku etsii palveluita ja turvallisuutta, toinen rauhaa ja tilaa hengittää. Kaupungit vetävät puoleensa, mutta samalla ne myös kuormittavat. Moni huomaa myöhemmin kaipaavansa takaisin sinne, missä arjen tuki on lähellä ja ovet aukeavat ilman ajanvarausta.
Maaseudulla on edelleen paljon sellaista, mitä kaupungit yrittävät rakentaa: luottamusta, yhteistoimintaa ja yhteenkuuluvuutta. Pirkanmaalla on nähty, miten nämä syntyvät, kun kunnat, yhdistykset ja asukkaat tekevät yhdessä. Esimerkiksi Ikaalisissa kuntastrategiaa on rakennettu yhteistyössä kylien kanssa, mikä on tuonut näkyvyyttä yli kuntarajojen. Kiikan VPK puolestaan osoittaa, miten arjen turvallisuus rakentuu yhteisöstä: noin 60 vapaaehtoista muodostaa paikallisen turvaverkon.
Elinvoima ei synny erillisistä hankkeista, vaan pitkäjänteisestä kehittämisestä, suhteista ja yhteistyöstä. Maaseutu kestää, kun se nähdään osana kokonaisuutta, ei kaupungin vastakohtana vaan sen rinnalla voimavarana.
Palvelut muuttuvat ja se on väistämätöntä
Kun puhumme palveluiden katoamisesta, kuva jää usein yksipuoliseksi. Palvelut eivät niinkään katoa, vaan muuttavat muotoaan. Niitä voidaan tuoda kylille uudella tavalla: liikkuvina palveluina, yhteisinä asiointipisteinä ja verkon kautta.
Parhaat ratkaisut syntyvät paikallisista tarpeista. ”Palveluita ei tarvitse säilyttää sellaisinaan. Olennaisempaa on kysyä, miten ne voidaan järjestää yhdessä toisin.”
Tämä on maaseudun vahvuus: kyky uudistua käytännön kautta. Siinä missä osa näkee lopun, kylä näkee mahdollisuuden.
Nuoret ja tulevaisuuden maaseutu
Suurin osa nuorista muuttaa jossain vaiheessa kaupunkiin työn ja opiskelun vuoksi. Se on luonnollista. Maaseudun kannalta tärkeä kysymys ei ole, miksi he lähtevät, vaan miksi he palaisivat.
Työelämä on pirstaloitunut, ja nuoret sukupolvet etsivät merkitystä ja yhteisöllisyyttä enemmän kuin pysyvää postinumeroa. Tässä maaseudulla on etulyöntiasema, jos osaamme tarjota joustavia tapoja elää, oppia ja tehdä työtä.
Kylät voivat olla kasvun ja oppimisen alustoja, paikkoja, joissa voi kokeilla, epäonnistua ja onnistua yhdessä.
Samalla on tärkeää uudistaa hallintorakenteita, jotka estävät opiskelun tai osaamisen kehittämisen ilman, että työttömyysturva vaarantuu.
Nuorten tulevaisuudenusko vahvistuu, kun heidät nähdään tärkeänä osana yhteisöä. Elinvoimainen maaseutu tarvitsee tuhansia tarinoita ihmisistä, ei vain rakenteista.
Kylien vahvuudet: osallisuus, varautuminen ja yhteisö
Pirkan Kylät osallistui Radio Moreenin haastatteluun maaliskuussa. Siinä nousi esiin kylien poikkeuksellisesta resilienssistä: kyvystä sopeutua, varautua ja rakentaa uutta. Monilla kylillä on jo omat kylätalojen turvallisuussuunnitelmansa, joissa pohditaan toimintaa kriisitilanteissa ja äkillisissä muutoksissa: miten turvataan sähkö, vesi, apu ja erityisesti toisista huolehtiminen.
Tällainen tulevaisuustyö ei ole pelkkää hallintoa, vaan yhteisöllisyyden ydintä.
Kylät ja kaupungit eivät ole vastakohtia, vaan toisiaan täydentäviä. Kun ne tekevät yhteistyötä, koko yhteiskunta vahvistuu.
”Yhteistyö kylien, kuntien ja järjestöjen välillä ei ole vain hallinnollista, vaan inhimillistä.”
Maaseudun todellinen vahvuus ei ole sen pinta-ala, vaan sen sydän. Ne ovat ihmiset, jotka tuntevat naapurinsa nimeltä ja tietävät, että apua on tarvittaessa lähellä.
Loppu: uusi alku
Maaseudun tulevaisuutta ei ratkaise pelkkä väestötilasto. Se ratkaistaan tahtotilalla ja arjen valinnoilla: sillä, miten suhtaudumme toisiimme, miten rakennamme yhteistä hyvää ja miten osaamme nähdä mahdollisuuksia siellä, missä ennen näimme ongelmia.
Maaseutu ei ole katoavaa kansanperinnettä. Se on jatkuvasti uudistuva ja elävä. Se on kotipaikka, jossa menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat.
Ehkä tärkein kysymys ei ole, säilyykö maaseutu, vaan mitä me itse teemme ja mitä rakennamme yhdessä sen eteen.
Kuuntele Pirkan Kylien haastattelu Radio Moreenin kanavalla.
10.4.2026
Kylätalo, voittamattomuuden keskus
Petri Rinne, Pirkan Kylät ry:n pj.
Olen saanut viime aikoina osallistua moneen kiinnostavaan keskusteluun kylätaloista. Pirkanmaallakin näitä kyläyhdistysten, maamiesseurojen, nuorisoseurojen, metsästysseurojen ym. ylläpitämiä, kaikille avoimia tiloja on satoja. Hyvinvointialueemme Pirhan vs. pelastusjohtaja Teemu-Taavetti Toivonen nimitti kylätaloja voittamattomuuden keskuksiksi, kuten Ukrainan sodassa paikallisia yhteisöllisyyden keskuksia ja turvapaikkoja kutsutaan. Leppäkosken Sähkö Oy:n toimitusjohtaja Jukka Rajala kiitteli kylätalojen roolia joulun välipäivien Hannes-myrskystä selviämisessä: kun jopa kolmannes yhtiön toimialueen kotitalouksista oli sähköttömiä, kylätaloilla käytiin lämmittelemässä, lataamassa akkuja ja vaihtamassa kuulumisia. Sähköyhtiön, kuntien ja kolmannen sektorin hyvä yhteistyö, tiivis yhteydenpito ja tehtävien koordinaatio olivat avainasemassa harvinaisen sähköverkon suurhäiriön vahinkojen minimoimisessa.
2020-luvulla suomalaisten tulevaisuususko on ollut koetuksella moneen otteeseen ja lähes jatkuvasti. Kun uutistulva kriiseistä ja konflikteista vyöryy olohuoneisiimme, on mukava muistaa että harvasta asutuksestamme huolimatta emme ole yksin. Pienen, syrjäisen kansan voima ja resilienssi ovat yhä yhtenäisyydessä ja yhteisöllisyydessä, kuten talvisodan ihmeessä.
Pommien putoillessa Tampereelle 1939-40 oma isoisoisäni Frans Sinisalo muutti kaupungista maalle. Kolmilapsinen perhe etsi turvaa Virroilta, karhunkaataja Martti Kitusen korpimailta. Väestön keskittäminen ei kriisitilanteissa luokaan tehokkuutta vaan turvattomuutta. Siksi älykkäiden kylätalojen, maakuntamme hajautetuimman yhteiskäytössä olevan resurssin, on palveltava myös kaupunkilaisia, maallemuuttajia ja monipaikkaisia citymaalaisia. Kylätalon perjantailounas voi olla se ensimmäinen paikka, josta kysellä sopivia tontteja tai tyhjäksi jääneitä taloja, jotka eivät välttämättä ole etuovi.comissa. Maallemuuttajan tieto- ja verkostoitumistarve on tutkitusti valtava: kuka auraa tiet, keneltä voi ostaa polttopuita jne.
Monissa arvovaltaisten tahojen, kuten talousjärjestö OECD:n, maaseutuwebinaareissa ja -konferensseissa puhutaan nyt maaseudun ja kaupungin vuorovaikutuksesta. Meilläkin soisi puhuttavan enemmän. Ehkä erimerkkiset rahoituslähteet ovat ajaneet maaseudun ja kaupunkien paikalliskehittäjiä eri leireihin. Kuten muuttoliiketutkija Timo Aro on osuvasti todennut, maaseudunkin tulevaisuus riippuu yhä enemmän kaupunkilaisten kulutuksensa ja ajankäyttönsä suhteen tekemistä valinnoista. Mutta tiedämmekö maaseudulla, mitä kaupunkilaiset tulomuuttajaehdokkaat kyliltämme haluaisivat. Lakkautamme kyläkouluja, joiden vuoksi moni lapsiperhe on maalle muuttanut. Investoimme miljoonia euroja maaseudun vähenevien veronmaksajien rahoja yritys- ja teollisuuspuistoihin, joihin ei aina löydy yhtäkään tulijaa.
Yhteisölliset ja maalaisjärkiset matalan kynnyksen kylätalot voivat olla monelle tulomuuttajalle ns. sisäänheittotuote, joista uusien tuttavien lisäksi saa paikoin jopa lasten päivähoitoa. Myös moni kiinteistövälittäjä muistaa nykyisin kirjoittaa asunnon myynti-ilmoitukseen, jos naapurustossa on aktiivista kylätoimintaa ja yhteisöön on helppo kotiutua. Jatketaan yhdessä eri sektorien kesken näiden voittamattomuuden keskusten kehittämistä niin kylissä kuin kortteleissa!
Turun linnassa, 750 vuotta palvelleessa voittamattomuuden keskuksessa (joka rakennettiin alun perin saarelle) pääsiäisaamuna 5.4.2026, Petri Rinne
27.3.2026
Voisiko Pirkanmaa olla yhteisöllisen varautumisen mallimaakunta?
Jani Hanhijärvi, Pirkanmaan älykkäät kylätalot -hankkeen projektipäällikkö
Pirkanmaa on maakuntana vahva yhdistelmä kasvavaa kaupunkiseutua sekä vireätä ja toimeliasta maaseutua. Joskus on kuullut myös sanottavan, että Pirkanmaa on kuin Suomi pienoiskoossa – eräänlainen Mini-Suomi.
Maakunnan vahvuus on jo pitkään ollut kehittyvä Tampereen seutu, mutta Pirkanmaan todellisen selkärangan voi silti todeta löytyvän maaseudulta ja sen lukuisista kylistä. Maaseutu on ruoan ja energian alkulähde – ja tänä päivänä yhä keskeisemmässä roolissa, kun puhutaan varautumisesta ja turvallisuudesta. Maaseudulla ja kylissä piilee ratkaisuja moniin aikamme haasteisiin, liittyivätpä ne sitten energiaan, ilmastoon, erilaisiin kriiseihin tai hybridiuhkiin.
Pirkanmaan laajan maaseudun ehdottomana vahvuutena on myös kylätoiminta ja yhteisöllisyys. Kylätoiminnan ytimessä on aina ollut omaehtoisuus. Kyläyhteisöt eivät odota toimintaa tai ohjeita ulkopuolelta, vaan toiminta syntyy paikallisista tarpeista, olosuhteista, kylän erityispiirteistä ja kyläläisten vahvuuksista. Tehdään ja toimitaan silloin, kun on aitoa tarvetta tehdä ja toimia. Kylätoiminta kytkeytyy suoraan yhteisölliseen varautumiseen ja resilienssiin – ja sitä kautta koko maakunnan kokonaisturvallisuuteen.
Kylätalot – Pirkanmaan parhaiten hajautettu resurssi
Pirkanmaan kylätoimintaa ja yhteisöllisyyttä on vahvistamassa noin 200 kylätaloa tai vastaavaa kylän yhteisöllistä tilaa. Kylätalona voidaan ymmärtää mikä tahansa yhteisöllinen tila – se voi olla myös seurantalo, nuorisoseurantalo, työväentalo tai vaikkapa vanha kunnantalo. Pääasia, että se on yhteisessä käytössä – eräänlaisena kylän sydämenä.
Pirkanmaan parissasadassa kylätalossa on paljon tilaa, yhteensä noin 70 000 neliötä. Pinta-alaa voi verrata vaikkapa samankokoiseen Tampereen Nokia-Areenaan kaikkine käytävineen ja kerroksineen. Se on paljon ylläpidettävää, huollettavaa ja hoidettavaa alaa pääasiassa talkoovoimin. Kylätalojen ylläpitohaasteet rinnastuvatkin osittain muun muassa valtion, kuntien ja seurakuntien kiinteistöihin.
Samalla voidaan kuitenkin sanoa, että parinsadan kylätalon verkosto on Pirkanmaan parhaiten hajautettu resurssi, joka pystyy paitsi osallistumaan palvelujen työnjakoon ja jäsentymään arjen kokoontumispaikoiksi, myös tarvittaessa ottamaan roolia erilaisissa häiriö- ja kriisitilanteissa. Näinä epävarmuuden ja varautumisen aikoina juuri hajauttamisessa on voimaa – keskittämisessä taas on mahdolliset riskinsä.
Kylätalo ei ole siis pelkästään kyläläisten kerhotila tai olohuone, vaan sitä voidaan käyttää lukuisin tavoin vaikkapa häiriö- ja kriisitilanteissa. Tällöin se voi toimia esimerkiksi kyläläisten kokoontumis-, tiedotus- tai hätämajoituspaikkana, sähkökatkon tai ympäristövahingon sattuessa tukikohtana, vesihuollon häiriöissä puhtaan veden jakelupisteenä tai viranomaisten johtokeskuksena esimerkiksi onnettomuus- ja etsintätilanteissa. Käyttötapoja on lukuisia.
Kylätaloagentit yhteisöllisen varautumisen tukena
Pirkan Kylillä on ollut reilun vuoden ajan käynnissä Pirkanmaan älykkäät kylätalot -hanke. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa erilaisin toimin ja ratkaisuin maaseudun paikallisyhteisöjen kestävyyttä, varautumista ja turvallisuutta. Näihin toimiin ovat olleet tukena viime syksystä lähtien hankkeen neljä kylätaloagenttia. Agentit ja kylätoimijat ovat yhdessä suunnitelleet kylän ja kylätalon varautumiseen ja kestävyyteen kytkeytyviä asioita sekä saattaneet niitä myös alulle.
Esimerkkejä varautumis- ja kestävyystoimista ovat olleet muun muassa turvallisuustapahtumat ja -tempaukset, kyläkohtaiset turvallisuuskyselyt, kylätalojen kehittäminen erikokoisin investoinnein sekä varautumiseen ja turvallisuuteen liittyvän yhteistyön virittäminen. Jälkimmäisessä hyviä toimijakumppaneina ovat esimerkiksi muut paikalliset yhdistykset, kuten VPK:t, Martat ja metsästysseurat.
On hyvä muistaa, että kylätaloihin investoitavat ominaisuudet ovat sellaisia, että ne lisäävät myös normaalioloissa maaseudun tarjontaa avatessaan erilaisille palvelutoiminnoille uusia mahdollisuuksia. Toisin sanoen kylätaloista on mahdollista kehittää vähitellen paitsi häiriö- ja kriisitilanteiden varautumiskeskuksia, myös ja erityisesti normaaliaikojen palvelukeskuksia.
Kunnat ja kylät varautuvat yhdessä
Sanotaan, että kylän tärkein yhteiskumppani on oma kunta. Monessa tapauksessa näin onkin. Tämän vuosikymmenen lukuisten kriisien ja häiriötilanteiden myötävaikutuksella useat pirkanmaalaiset kunnat ovat aiempaa vahvemmin havainneet kylien merkityksen ja voimavaran. On hoksattu, että kylissä on usein vahvaa osaamista, kalustoa ja talkoohenkeä – resursseja, joita ei useinkaan samalla tavalla löydy vaikkapa kaupunkiympäristöstä. Esimerkiksi sään ääri-ilmiöt, infrastruktuurin haavoittuvuudet sekä väestörakenteen muutokset ovat seikkoja, jotka vahvasti linkittyvät varautumisasioihin, ja joihin kylät tuovat tärkeän paikallistason tulokulman.
Kylätaloagenttien toiminnassa onkin vuoden 2026 isona kuvana kehittää kuntien ja kylien yhteistä varautumissuunnittelua. Vuoden aikana muutamissa kunnissa tullaan pilotoimaan toimintamallia, joka tähtää kunnan ja kylien yhteiseen valmius- ja varautumissuunnitteluun. Tämäntyyppinen yhteistyö on erittäin tarpeellista, ja aloitetta siihen on otettu vahvasti nyt myös kuntien suunnasta. Paikallistieto – esimerkiksi siitä, ketkä tarvitsevat apua tai missä ovat kriittiset kokoontumispaikat – on korvaamatonta. Tätä työtä tukemaan toteutettiin jo viime syksynä Pirkanmaan kylätalokysely, johon maakunnasta saatiin ilahduttavasti peräti 130 vastausta.
Kohti varautumisen mallimaakuntaa
Yhteisöllinen varautuminen ei ole vain varautumista pahimpaan – se on myös arjen turvallisuuden vahvistamista ja kylien elinvoiman tukemista. Kun kylät ja kunnat tekevät yhteistyötä, syntyy kokonaisuus, jossa roolit selkenevät ja apu löytyy aiempaa lähempää. Ja ennen kaikkea, myös luottamus vahvistuu.
Pirkanmaalla on kaikki edellytykset nousta yhteisöllisen varautumisen edelläkävijäksi – olla varautumisen mallimaakunta. Laaja järjestökenttä, aktiiviset kylätoimijat, kehittyvät kunnat ja vahva hanketoiminta luovat hyvän pohjan yhteistyölle. Lisäksi Pirkanmaalta löytyy osaamista, kokeiluhalukkuutta ja kykyä rakentaa toimivia käytäntöjä erilaisiin paikallisiin olosuhteisiin.
Suunta on oikea – nyt tarvitaan pitkäjänteisyyttä, sitoutumista ja rohkeutta tehdä yhdessä. Kun nämä toteutuvat, Pirkanmaa ei ainoastaan kehitä omaa varautumistaan, vaan voi toimia esimerkkinä koko Suomelle.
Pirkanmaa on kompakti yhdistelmä kasvavaa kaupunkiseutua ja vireätä maaseutua. Maakunnassa panostetaan tällä hetkellä vahvasti yhteisölliseen varautumiseen.