Avainsana: pirkan kylät

Saitko meiltä postia?

Lisätty
Kirjeen etusivu, eli ilmastohankkeen puolesta huhuilemme katsomaan kylän tai oman asuinalueen tulevaan. Pidämme huolta omasta kulmastamme tätä maailmaa, eikö vain.

Tällä viikolla on monta sataa postiluukkua kolahtanut ja kirjeita laatikoihin tipahtanut, jossa ikkunassa lukee Pirkan Kylät. Teimme sillä tavalla tässä kesän ratoksia, että laitoimme ihan vanhanaikaista postia kaikille yhdistyksille, joita toimintamme liippaa ja jotka mukanaolosta voisivat hyötyä. Ja joille löytyi peräti kelpo postiosoite internetin ihmeellisestä maailmasta. Pirkanmaalla on reippaasti yli 400 kylää ja erillistä asuinaluetta ja niissä kyläyhdistyksen kaltaisia yhdistyksiä oman seutunsa asiaa edistämässä melkein jokaisessa. Näitä lähdimme tavoittelemaan, sillä ei läheskään kaikista ole meillä yhteystietoja vanhastaan saati tutunkauppoja yhdistysten ihmisten kanssa. Joten ihan konkreettinen kirje on nyt mahdollisimman monilla seuraavaan kokoukseen vietäväksi. Jollei kirjettä teille kolahtanut, niin kysäskää silä, joka yhdistyksen yhdyshenkilöksi on yhdistysrekisterissä merkitty. Nämä joskus jäävät vaihtamatta kun vastuut yhdistykissä vaihtuu. Kirje näkyy myöskin tässä kirjoituksessa kuvina ja lopussa PDF:nä omalle koneelle tulostettavaksi ladattavana tai vaikka sähköisesti jaettavana. Sormia pidämme ristissä toimistolla, että mahdollisimman monet yhdistykset nyt tavoitamme.

Tulevassa on paljon sanottavaa meillä kyläasiain ammattilaisilla. Kylätoiminta on mennyt paljon eteenpäin viime vuosina. Tietoverkkojen rakentaminen mahdollistaa jos jonkinmoista webinaarin ja streamin seuraamista kylien asioista ja sitä paljon puhuttua etätyötä kylillä eli ennennäkemättömän moni suomalainen voisi olla nyt kyläläinen niin ettei ainakaan työelämän sijaintivaatimukset sitä estä. Suurten ikäluokkien jäätyä eläkkeelle eli osin talkoovoimaksi on tullut paljon tekijöitä kyliin; ihmisiä joilla on virtaa, osaamista ja varpaanväleissä vielä maaseudun multaa ja kotiseuturakkautta. Alituinen keskittäminen on tuonut rutkasti haasteita niillä aluiella, joissa väki pääasiassa osa-aikaistuu, eli kausiasuminen sen kun jatkaa suosiotaan ja kyläasuminenkin silloin tällöin. Korona sen näytti, että kaipuu väljemmille seuduille ja ikään kuin turvaan saattaa muuttua todeksi ja toteutetuksia melko nopiaan. Nyt näyttäisi tuo muuttuva ilmasto laittavan paljon painoa kylien liepeillä tehtävään hiilen sidontaan ynnä muuhun toimintaan, mitä voiva laajoilla alueilla vaikuttavat yhteisöt tehdä. Juuri tähän aikaan kaivattaisiin meidänkin päässä tiheämpää yhteyttä kyliin eri puolilla niin erilaista Pirkanmaata, jotta osaamme seudun asiaa valtakunnan tasolla ja maakunnallisessa toiminnassa ajaa paremmin.

Kyläasiamies Jani kertoo, mikä on Pirkan Kylät ja mitä hyötyjä siihen kuulumisesta seuraa.

Olihan tässä preivissä vähän kertunhäntä kainalossa.  Vaikka Pirkanmaa on suuri maakunta, kyliä on joko toiseksi eniten tai kolmanneksi eniten Suomen maakunnista, ei tämä maakunnallinen toiminta mitenkään runsaudenpulaa kärsi. Jäsenmaksu 28 € vuodessa yhdistykseltä auttaa kovin ja etenkin se tuo sitä tuntua, että maakunnan tason tekeminen ja sitä kautta Suomen kylät ja sen kylien edun ajaminen on tärkeää kylille. Nyt kerätään joukkoja kasaan jotta voisimme vaikuttaa tulevaan ja käyttää niitä mahdollisuuksia, mitä kylillä on. Siihen tarvitsisimme niin monta kylää verkostoomme aktiivisiksi toimijoiksi ja mikä jottei jäseniksi kuin vain suinkin irtoaa. Vähintäänkin sosiaalisen medioidemme seuraajiksi, että joskus voisi uutisvirrassa kyläasiat maakunnan näkökulmasta vilahtaa.

Linkki kirjeeseen:
https://drive.google.com/file/d/1wsmrbAFn1lCZlbfG9nzYcgrD738ozReN/view?usp=sharing

Niin monta kotia vailla asujaa – vähäkäyttöiset asunnot Pirkanmaalla

Lisätty

Tänään Aamulehden etusivun juttuna on asiaa autiotaloista ja siitä, kuinka valtavasti Pirkanmaalla on asumattomia asuntoja eli koteja, joissa kukaan ei ole kirjoilla. Ilmastohankkeella oli ilo avustaa lehtijutun tietojen keräämisessä ja haastateltavien etsimisessä. Aiheesta eli vanhojen talojen palauttamisesta asutuksia on myös tulossa elokuussa webinaari Ilmastohankkeen ja MTK:n yhteistyönä.

Siellä se Aamulehden jutun esimerkki autiotalo odottaa uutta käyttöä ja onnenkengän kääntymistä toisin päin. Talolle on jo uudelleen käyttösuunnitelmat tehty eli arkkitehti on sen suunnitellut, miten tämä sota-ajan hirsitalo olisi uudelleen rakennettavissa toisaalle, vesi- ja viemäriverkon ja valokuidun ääreen.

Ilmastohankkeen Kirsi kertoo lehtijutussa seuraavaa autiotaloista: Pirkanmaalla oli vuonna 2021 yhteensä 30 739 asuntoa vailla vakituista asukasta, Pirkan kylien ilmastohankkeen hankevetäjä Kirsi Oesch kertoi. Tilastokeskuksen tietokannan mukaan vastaava luku vuodelle 2022 on 30 651 asuntoa. Määrä on hiukan yli kymmenen prosenttia Pirkanmaan asuntokannasta ja se tosiaan vaihtelee suuresti niin että jossakin lähiössä on 2-3% asunnoista vailla vakiasukasta ja muutamissa kylissä Itä-Pirkanmaalla liki puolet. Tampereelle asunnoista sijoittui 12 361 kiinteistöä vuonna 2021 ja 12 064 vuonna 2022. Asumattomia asuntoja on siten noin kahdeksan prosenttia kaupungin asuntokannasta, mutta Pirkanmaan kokonaisluvuista Tampereen massiivinen asuntokanta tarkoittaa 39% asumattomista asunnoista. Valtaosa Tampereella näistä on kerros- ja rivitaloja, joten voidaan päätellä, että asumattomien asuntojen määrästä ehkä yli puolet Pirkanmaalla on muita kuin omakotitaloja: kerrostaloasuntoja, rivitaloja, paritalon puolikkaita tai liiketilojen yhteydessä olevia asuntoja. Käytännössä kaikki asumattomat talot eivät kuitenkaan ole täysin autioita, ja toisaalta osa purkukuntoisista taloista on vielä kiinteistörekistereissä asutut talot -luokassa. Oeschin mukaan 2014 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan noin 70 prosenttia tutkitun alueen ei-asutuista omakotitaloista oli ainakin jossain määrin kesämökkikäytössä.

Kauniit vanhat talot ajatellaan nykyään usein sielukkaiksi, halutuiksi kunnostuskohteiksi. MTK:n huhtikuussa avaamassa Talomaalta.fi- palvelussa on viimeisimmän tiedon mukaan 357 Pirkanmaalta autiotaloa etsivää hakijaa mutta Pirkanmaalaisia taloja palvelussa oli vain 12. Siihen tarttuu ilmastohanke ja toteuttaa webinaarin elokuussa kannustaakseen kyliä ja talojen omistajia tarttumaan toimeen.

Usein mielikuva autiotalosta voi olla juuri perinteinen, vanha puutalo. Todellisuudessa asumattomia tai autioita taloja on kuitenkin laidasta laitaan, omakotitaloista asuttamattomiin rivitalokiinteistöihin. Sekä Suomen kaupunkikeskustoissa, että maaseudulla on Pirkan Kylien Kirsi Oeschin mukaan todella suuri määrä vajaakäyttöistä asuntokantaa. Esimerkiksi Helsingissä kantakaupungin asunnoista saattaa olla pahimmillaan 27 prosenttia (Kaartinkaupunki eli Helsingin ydinkeskustassa vuonna 2018) sellaisia, joissa kukaan ei ole kirjoilla. Tampereen ennätys on Lapinniemi–Käpylä -postinumeroalueella vuodelta 2015, jolloin 22 prosenttia asunnoista oli vailla kirjoilla olijoita vuoden viimeisenä päivänä. ”Tämä on myös ympäristöasia. Suurin osa taloista pitää yleensä lämmittää vähintään 12 asteeseen. Suomessa rakennetaan keskimäärin 1,5 prosenttia lämmitettävää pinta-alaa lisää vuodessa. Meillä on rakennuskantaa mittavasti valmiiksi, mikä niiden kohtalo on?” Oesch kysyy. Käyttämättömän asuntokannan merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on suuri sekä niiden lämmittämiseen tarvittavan energian, vähän niin kuin turhan uudisrakentamisen päästöjen takia kuin myös asuinkäytöstä poistuvien talojen materiaalihukan kannalta. Oeschin mukaan tyypillisiä syitä talon autioitumiseen ovat asukkaan kuoleminen tai poismuutto. Monesti perilliset tai hoitolaitokseen joutuneen perheenjäsenen omaiset odottavat monia vuosia ennen kuin tekevät talolle jotakin. Jos asunto ei jostain syystä lähde kiinteistömarkkinoille, jää se Oeschin mukaan usein kesäasunnoksi. Asunnon myyminen voi myös olla iso prosessi, sillä keskivertosuomalainen omistaa noin 10 000–50 000 tavaraa Veera Kinnusen 2017 julkaistun väitöskirjan mukaan. Monet autiotalot jäävät siksi omistajien kuoleman jälkeen tavaravarastoiksi.

Asumattomien talojen ja muiden asuntojen taulukko on nyt laitettu kartalle. Luokkaan asunnot kuuluu kaikki Pirkanmaan asumiskäyttöön kiinteistörekisterissä merkityt asunnot jotka eivät ole olleet niin kauan tyhjillään, että ne olisi siirretty muuhun luokkaan kuten varastot. Vuonna 2020 asunnot-luokkaan siirrettin Suomessa 31 000 mökkikäytössä olevaa alunperin vakituiseen asumiseen rakennettua taloa. Kaiken kaikkiaan yli puolet asumattomista taloista on jossain määrin vapaa-asumisen käytössä. 

Miltä sitten näyttää asumattomien asuntojen tilasto Pirkanmaalta ja vähän naapurialuiltakin kartalla? Tältä eli alueellinen keskittyminen rengasmaisesti Tampereen kantakaupungin ympärillä erottuu hyvin kartasta. Tampereen keskustassa oletettavasti näkyy ilmiö, jossa asuntoja pidetään työasumisen takia tai sijoituksena mutta niissä ei olla välttämättä kirjoilla vaan omistajat asuvat jossakin väljemmin. Asuntosijoittaminen joka tukeutuu asunnon arvon nousuun lähinnä on kumminkin suosittu sijoittamisen muoto Suomessa. Eli kasvualueilla asuntojen arvo nousee, ihmiset sijoittavat myös remontteihin koska se on järkevä sijoitus, ihmiset ovat varakkaampia ja kysyntää asunnoille on niin myyntisivustoilla kuin vuokrasivuilla. Mikä parasta, pankit rahoittavat asuntoja ja kiinteistöjä mielellään. Toista on monin paikoin maalla, ja siitä kertoo osaltaan myös Aamulehden jutun tarina autiotalosta. Ykkönen tilastossa eli vähiten asumattomia asuntoja suhteessa asuntokantaan 31.12.2021 oli Nokian Alhonniityllä, missä 46 asuntoa väestörekisterin mukaan oli vailla asukasta. Eniten tyhjiä asuntoja oli samaisena päivänä suhteessa Längelmäellä, jossa 56 asunnosta 29:ssä asui joku. Lopuista suuri osa lienee kesäasumisen käytössä. Pirkanmaan naapurialueilla Keuruun Valkealahti ylitti nämäkin lukemat. Siellä 49 % asunnoista oli vailla vaikuista asujaa vuodenvaihteessa 2021-2022. Suomessa on kourallinen alueita, joissa on vielä pienempi prosentti taloista asuttuja. Luoston alue Lapissa on siinä ykkösen sillä siellä yksi tupa yhdestätoista on vakituisesti asuttu.

Monipaikkaisuuden mahdollisuudet tutkimuksen valossa -webinaarista 25.5.2022 poimittu kartta pientaloista, jotka ovat olleet tyhjillään eli vailla asukkaita vähintään 3 vuotta Syken tutkimuksen aineistosta https://www.youtube.com/watch?v=5WPYZWQP7vQ

Loma-asuminen on tosiaan suurin yksittäinen selittävä tekijä näille hämmästyttäville lukemille. Tässäkin kartassa erottuu hyvin muutamat alueet kuten Kuhmoinen Pirkanmaalla, joka on yksi mökkeilyn ykköspitäjistä Suomessa kun puhutaan kausiasukkaiden tärkeydestä paikkakunnan elinvoimalle. Samoin erottuvat kaikkein metsäisimmät seudut, jossa palvelut ja työpaikat ovat harvassa. Maaseudun uudessa ajassa 2014 julkaistussa asiaa käsittelevän tutkimuksen mukaan noin 70 % heidän kyselytutkimuksensa mukaan yli 3 vuotta kiinteistörekisterissä asumattomiksi merkityistä taloissa oli jossain määrin omistajien mukaan vapaa-ajan asumisen käytössä (Sikiö, Pitkänen Rehunen, 2014). Tutkimukseen mahdollisesti vastasivat korostuneesti ne joille tyhjillä taloilla oli merkitystä. Lisäksi kun tutkimus kohdistui pientaloihin ja tässä käsillä olevassa aineistossa on mukana kaikki asuntotyypit, voi karkeasti arvioida, että kartan lukemista varsinaiset autiot talot ovat noin 50 % määristä. Taloista noin reilut 10 % oli Tyhjät asuinrakennukset osana maaseutua -tutkimuksen kyselyssä asumiseen kelpaamattomia omistajansa ilmoituksen mukaan. Kartan lukemista saa arvion autioista taloista ja asunnoista puolittamalla siis kartan tai taulukon prosenttiluvun, ja suosituilla mökkipaikkakunnilla vähentämällä siitä vielä pari prosenttia, sillä siellä niin rivitaloasunnoilla ja pientiloilla sekä mummonmökeillä on enemmän kysyntää vapaa-ajan asumisen käytössä.
Asuntojen vähäkäyttöisyys 2021_pirkan kylien aineisto

Ilmaston kannalta tämä merkitsee sitä, että ihan syyttä suotta nyt kun työn takia harvemmin tarvitsee asua taajamassa käytetään merkittävästi luonnonvaroja uusien talojen rakentamiseen ja kasvavan tyhjien rakennusten kannan lämmittämiseen. Rakennusteollisuus tuottaa kuitenkin monta prosenttia Suomen hiilijalanjäljestä vuosittain, ja rakennusten ja rakentamisen hiilijalanjälki on kolmannes Suomen hiilijalanjäljestä. Siinä olisi iso tehostamisen paikka. Lämmityksen lisäksi ilmastollisesti oleellista pientaloissa on rakennusmateriaali, joka on lähes aina puu. Puisissa pientaloissa on sitoutuneena suuri määrä hiiltä, sillä maaseudun autioissa taloissa on esimerkiksi jos kyseessä on hirsitalo noin 50 000 kg COe2:ta varastossa. Eli suht leveästi elävän ihmisen 5 vuoden päästöjä vastaava määrä varastossa pois pahanteosta ilmakehässä. On ilmastoteko pitää nämäkin hiilivarastot kunnossa ja asuntokanta käytössä eikä tuhlailla menemään rakentamalla alituiseen lisää betonista ja teräksestä.

Pirkan Kylissä odotetaankin innolla, miten hallitusohjelmaan kirjattu lause  ”Selvitetään mahdollisuuksia luoda kannustimia maaseudulle ja saaristoon muuttamisen edistämiseksi” tulee auttamaan tässäkin asiassa. Se olisi hieno aikaan sopeutuminen kun ajatellaan, että jo peräti 8,7 % pirkanmaalaisista on etätyöläisiä eli noin 20 % työllisistä. Ja valokuituverkostohan meillä on Suomen paras. Lisäksi peräti neljännes pirkanmaalaisista on eläkeläisiä eli suurimmaksi osaksi semmoisista rajoitteista kuin vakityöpaikan sijainnista vapaita ihmisiä. Jos tasattaisiin kehityseroja maakunnassa ja tuettaisiin asuntokannan tasaista käyttöä? Siihen hallitusohjelmassa on hyvä suuntimat jo.

Avoimet Kylät -päivän kyläretken muisteloa 2023

Lisätty

Avoimien Kylien päivänä 10. päivä kesäkuuta tapahtui niin, että bussilastillinen pirkanmaalaisia läksi kiertämään tapahtumapäivän kohteita sekä muita matkailukohteita maakunnan pohjoisosiin. Pirkan Kylien järjestämä Pohjois-Pirkanmaan kyläretki oli iloinen matka kesän kukkeimpaan aikaan. Ennen COVID19 -epidemiaa retkeiltiin viimeksi näissä merkeissä. Aiemmat retket ovat suuntautuneet Pyhäjärven ja Längelmäveden ympäristöihin kesällä 2019. Nyt bussi täyttyi vajaassa viikossa ja jonotuslistalle kertyi valitettavan paljon jonoon jääneitä. Matkaan päästiin Tokeen Liikenne Oy:n kyydissä lähtemään aamu yhdeksältä Tampereen linja-autoaseman pihasta. Seurue oli enimmäkseen suurten ikäluokkien edustajia pariskunnittain tai ystäväpareittain. Olipa mukana myös muutama äiti-lapsi -pari. Mikäpä tämän mukavampaa lauantain tekemistä yhdessä läheisen kanssa. Oppaina retkellä olivat Pirkan Kylien Jani Hanhijärvi ja Kirsi Oesch. Retken sponsorina toimi OP Tampere.

Ensimmäinen kohteemme Ylöjärven matkustajien noutamisen jälkeen oli Parkkuun Seuratalo, jossa bussiin hyppäsivät Parkkuun seudun kyläyhdistyksen Minna Sarvijärvi ja Pertti Nikula kertomaan kylästään. Avoimien Kylien päivä oli kylällä meneillään kymmenen kohteen kirppissuunnistuksen merkeissä. Viereisessä kuvassa Minna on vuorossa kertomassa kylätalon eli seurojen talon remontista komeassa vanhanaikaisessa taitekattoisessa hirsitalossa ja illantapahtumasta komeassa vanhanaikaisessa taitekattoisessa hirsitalossa.

Parkkuusta siirryimme yhdistyksen puheenjohtajan Pertin tarinan johdattelemana Kurun satamaan, jossa paikallisoppaamme mukaan hänen laillisesti vihitty vaimonsa tuli noutamaan puheejohtajansa kotiin, ja me pääsimme katsomaan Kurun satamaa ja pohjoisen Näsijärven rantaa. Viereissä kuvassa ystävykset Marjatta Tampereelta ja reissukaverinsa Pirkkalasta poseeraamassa Kurun sataman kyltin kanssa. Matkamuistokuvia pitää ottaa tottakai, vaikkei etelään ollakaan reissattu. Täältä matka kääntyi metsätaipaleen yli ylemmäs Näsijärven vesistöön eli Vaskivedelle Virroille.

  
Kuvarivistössä vasemmalla Markku Kulmala esitti kaksi tekemäänsä Vaskivesi-aiheista laulua Virtain Vaskiveden kylän esittelyn aluksi Nuorisoseurantalon salissa.
”Las Vaskives, Las Vaskives,
sä SEO-bensalla tankata voit.
Las Vaskives, Las Vaskives,
ei bensat SEOn haihdu tankista pois.”

Juha Heinämäki esitteli Vaskiveden yhteisökylän projektia seuraavaksi kylän roll-uppia apuna käyttäen. Waskiveden yhteisökylästä voi lukea tästä linkistä lisää. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa on joukko kylätoimijoita Vaskiveden kyläyhdistyksen pitkäaikaisen puheenjohtajan Tapani Heinosen (kuvassa oikealla) johdolla. Koko sakilla ja muilla nuorisoseurantalolle meitä kestitsemään tulleilla kyläaktiiveilla oli tämän kesän Vaskivesi-paidat päällä. Selissään tapahtumalista. Kyläpäällikkö-Tapani hyppä meille paikallisoppaaksi matkalla naapuriin Härköskylään.
  

Ruokailimme Rasintuvalla maittavan kotilounaan ääressä. Erityisesti kotitekoinen, ehkä karviaisilla maustettu herukkamehu ja itse tehty hapanleipä ilahdutti perinteisiä maalaisia makuja arvostavia vieraita. Samalla Rasintuvalla ilmastohankkeen Kirsi bongasi jälleen yhden aarrepaikan kylien aarrekartalle eli Pirkanmaan maaseudun kirpputoreja kartoittavalle kartalle (joka muuten löytyy tästä osoitteesta) kylän valtatien varresta kyltistä. Näitähän Pirkanmaalla piisaa satamäärin, mutta harvemmin bongaa tiedon muualta kuin maastosta suoraan tai internetin ihmeellisestä maailmasta. Tie 66 on siunaus ja murhe, sillä se tuo asiakkaita Rasintuvan pihaan suoraan sekä laulussa mainitulle SEO:lle eli Las Vaskivedelle mutta aihettaa myös liikenteessä vaaratilanteita. Kkaikki eivät malta hiljentää matkatahtia painaessaan suoraa metsäbaanaa pohjoiseen tai etelään. Kuvassa retkelle läheteneet ystävättäret Rasintuvan sisäterassilla lounaan ääressä.

Vaskiveden keskustasta retki jatkui Vaskiveden koulun oppilaaksiottoalueen pohjoisiin osiin Härköskylään tämän pienen alle sadan asukkaan kylän nähtävyyksien pariin. Ensin oli vuorossa Kirstin Galleria ja sitten ekumeeninen Matias-kappeli. Kirstin galleria on Kirsti Koron pääasiassa luontoaiheisten töiden kotigalleria. Pihapiirissa oli paljon luonnon ja ihmisen hyvinvointiin liittyviä asioita kuten ötökkähotelleja, omaa ruuan kasvatusta sekä Virroilla Tapani Heinosen mukaan tyypillisiä karhupatsaita. Kirstin työstä taiteen eteen voi lukea lisää tästä linkistä.

        

Alla olevassa kuvassa Arja poistaa kiveä kengästä Kirstin Gallerian pihassa vasemmalla. Kuvassa harmoninen maalaiskoti, jonka auringon puoleinen lape on tietty ajan hengen mukaan valjastettu kotitalouden sähköntuotantoon. Oikealla kuvassa leidit ottavat selfietä komean ja erikoisenkin Matias-kappelin kera.

     

Kuvassa oikealla Matias-kappelin erityinen alttaritaulu eli parasta mitä Suomessa saa – Suomen luonto.
Matias-kappelista voi lukea lisää näiltä sivuilta. Vinkkinä Suomenmaassa kulkevalle matkailijalle, Matias-kappeli on avoinna auliisti toukokuun alusta lokakuun loppuun kahdeksasta kahdeksaan, eli se on hyvä paikka pysähtyä vaikka olisi epätyypillisemmät ajat reissussa tai peräti sunnuntaina matkalla. Matias-kappeli ei ole minkään uskontokunnan pyhäkkö erityisesti, vaan sen esineistöön kuuluu symboleita lukuisista Suomessa vaikuttavista uskontokunnista. Kappeli on muuten hyvä esimerkki paikallisesta kehittämisestä, sillä tärkeimpiä rahoittajia oli paikallinen kehittämisyhdistys PoKo. Pokon hallituksessa tuumittiin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, että kappelia ei vielä ollakaan kylille rahoitettu kun rahoitushakemus heille tupsahti.

Matias-kappelin olemassaolon tarinan mukaan kappeli on syntynyt tarpeesta kierrättää viereisessä taloprojektista syntynyttä kallioperän räjäytettyä graniittia.  Oikeanpuoleisessa kuvassa on Ylä-Härkösen talo ja pihapiiri, jonka salia Härköskylän kyläyhdistys käyttää kokoontumistilanaan. Vähän komeampi kylätalo, eikö? Härköskylässä Avoimien Kylien päivän tohinat olivat päättymässä.

     

Viimeiseksi kiersimme Virtain keskustaa pitkään Virroilla luottamusmiehenä toimineen Tapani Heinosen opastamana. Niin hyvä oli Tapanin tarinan tahti, että bussissa kuului parahdus kun hän ilmoitti jäävänsä autosta lähtiessämme kohti Ruovettä. Kiitokset Tapanille opastuksesta ja muille vaskivesiläisille myös!

Seuraavaksi oli edessä kyläretken viimeinen pysähdyskohde eli Ruoveden kirkonkylä ja ansaitusti paljon mediatilaa saanut legendaarinen Vinhan kirjakauppa. Alla olevissa kuvissa olemme pakkautuneet Vinhan taidesaliin kuulemaan opastusta ja oikeanpuolemmaisessa kuvassa on retkiseurueemme kahvittelutunnelmia perinteisen 1900-luvun tyylisessä kirjakaupan kahvisalongissa.

     

Vinhan kirjakaupassa toinen omistaja Mikko Vartiainen esitteli yrityksensä tarinaa, jossa päädyttiin Helsingistä Ruovedelle avaamaan legendaarinen kirjakauppa yhteisön ja erityisesti rahoittajien kovasti usuttamana. Osaansa kertomuksessa näyttelee paikallinen Leader PoKo sekä Ruoveden kunta ja tavalliset ruovesiläiset. Kuvassa Mikko seisoo kirjakaupan kesäistä raittimaisemaa esittelevän Erika Adamssonin maalauksen vieressä. Kirjakaupan toimintaan kuuluu tänä päivänä kahvila, jossa retkeläiset nauttivat päiväkahvit, uusien tuotteiden kirjakaupan puoli ja antikvaattinen osa, kirjailijaresidenssi- ja kesävierastoiminta ylemmissä kerroksissa, pesula, sauna ja bänditoiminta sekä taidenäyttely. Lisää Vinhan uudesta elosta voi lukea vaikka Kulttuuritoimituksen artikkelista.

Alla olevissa kuvissa ihmetellään ehkä japaniksi, kiinaksi tai koreaksi käännettyä Mauri Kunnaksen Koiramäki-sarjan kirjaa antikvariaatin Mauri Kunnas – laarista (Pirkanmaa näkyy ja kuuluu!) ja toisessa kuvassa laitetaan kylänraitin liikenne poikki kunnon turistien tavoin. Vinhalla on ollut melkoinen suosio turistibussiryhmien keskuudessa. Mikko Vartiainen kertoi bussiryhmiä tulevan kahdesta kolmeen tyypillisesti päivittäin, joten Vinhan uuden nousun tarinaa tulee kerrottua taajaan erilaisille yleisöille. Retkiseurueemme suosittelee tätä kohdetta lämpimästi.

     

Suuri kiitos kaikille retkeen osallistuneille! Tässä vielä yhteiskuva tästä yhden päivän yhteisöstä eli bussiretkeläisistä Matias-kappelin pihassa Virtain Härköskylässä. Hyvällä tuurilla näemme tämän myös Aamulehden Moro-liitteessä. Suuri kiitos myös retken tukijalle OP Tampereelle!

Pistäpä seurantaan Pirkan Kylien somekanavat, niin nappaat ajoissa paikan mahdolliselle ensi vuoden Avoimien Kylien päivän retkelle 8.6.2024. Kohdettakin jo ehdotettiin, meinaan!