Tänään Aamulehden etusivun juttuna on asiaa autiotaloista ja siitä, kuinka valtavasti Pirkanmaalla on asumattomia asuntoja eli koteja, joissa kukaan ei ole kirjoilla. Ilmastohankkeella oli ilo avustaa lehtijutun tietojen keräämisessä ja haastateltavien etsimisessä. Aiheesta eli vanhojen talojen palauttamisesta asutuksia on myös tulossa elokuussa webinaari Ilmastohankkeen ja MTK:n yhteistyönä.
Ilmastohankkeen Kirsi kertoo lehtijutussa seuraavaa autiotaloista: Pirkanmaalla oli vuonna 2021 yhteensä 30 739 asuntoa vailla vakituista asukasta, Pirkan kylien ilmastohankkeen hankevetäjä Kirsi Oesch kertoi. Tilastokeskuksen tietokannan mukaan vastaava luku vuodelle 2022 on 30 651 asuntoa. Määrä on hiukan yli kymmenen prosenttia Pirkanmaan asuntokannasta ja se tosiaan vaihtelee suuresti niin että jossakin lähiössä on 2-3% asunnoista vailla vakiasukasta ja muutamissa kylissä Itä-Pirkanmaalla liki puolet. Tampereelle asunnoista sijoittui 12 361 kiinteistöä vuonna 2021 ja 12 064 vuonna 2022. Asumattomia asuntoja on siten noin kahdeksan prosenttia kaupungin asuntokannasta, mutta Pirkanmaan kokonaisluvuista Tampereen massiivinen asuntokanta tarkoittaa 39% asumattomista asunnoista. Valtaosa Tampereella näistä on kerros- ja rivitaloja, joten voidaan päätellä, että asumattomien asuntojen määrästä ehkä yli puolet Pirkanmaalla on muita kuin omakotitaloja: kerrostaloasuntoja, rivitaloja, paritalon puolikkaita tai liiketilojen yhteydessä olevia asuntoja. Käytännössä kaikki asumattomat talot eivät kuitenkaan ole täysin autioita, ja toisaalta osa purkukuntoisista taloista on vielä kiinteistörekistereissä asutut talot -luokassa. Oeschin mukaan 2014 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan noin 70 prosenttia tutkitun alueen ei-asutuista omakotitaloista oli ainakin jossain määrin kesämökkikäytössä.
Usein mielikuva autiotalosta voi olla juuri perinteinen, vanha puutalo. Todellisuudessa asumattomia tai autioita taloja on kuitenkin laidasta laitaan, omakotitaloista asuttamattomiin rivitalokiinteistöihin. Sekä Suomen kaupunkikeskustoissa, että maaseudulla on Pirkan Kylien Kirsi Oeschin mukaan todella suuri määrä vajaakäyttöistä asuntokantaa. Esimerkiksi Helsingissä kantakaupungin asunnoista saattaa olla pahimmillaan 27 prosenttia (Kaartinkaupunki eli Helsingin ydinkeskustassa vuonna 2018) sellaisia, joissa kukaan ei ole kirjoilla. Tampereen ennätys on Lapinniemi–Käpylä -postinumeroalueella vuodelta 2015, jolloin 22 prosenttia asunnoista oli vailla kirjoilla olijoita vuoden viimeisenä päivänä. ”Tämä on myös ympäristöasia. Suurin osa taloista pitää yleensä lämmittää vähintään 12 asteeseen. Suomessa rakennetaan keskimäärin 1,5 prosenttia lämmitettävää pinta-alaa lisää vuodessa. Meillä on rakennuskantaa mittavasti valmiiksi, mikä niiden kohtalo on?” Oesch kysyy. Käyttämättömän asuntokannan merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on suuri sekä niiden lämmittämiseen tarvittavan energian, vähän niin kuin turhan uudisrakentamisen päästöjen takia kuin myös asuinkäytöstä poistuvien talojen materiaalihukan kannalta. Oeschin mukaan tyypillisiä syitä talon autioitumiseen ovat asukkaan kuoleminen tai poismuutto. Monesti perilliset tai hoitolaitokseen joutuneen perheenjäsenen omaiset odottavat monia vuosia ennen kuin tekevät talolle jotakin. Jos asunto ei jostain syystä lähde kiinteistömarkkinoille, jää se Oeschin mukaan usein kesäasunnoksi. Asunnon myyminen voi myös olla iso prosessi, sillä keskivertosuomalainen omistaa noin 10 000–50 000 tavaraa Veera Kinnusen 2017 julkaistun väitöskirjan mukaan. Monet autiotalot jäävät siksi omistajien kuoleman jälkeen tavaravarastoiksi.
Miltä sitten näyttää asumattomien asuntojen tilasto Pirkanmaalta ja vähän naapurialuiltakin kartalla? Tältä eli alueellinen keskittyminen rengasmaisesti Tampereen kantakaupungin ympärillä erottuu hyvin kartasta. Tampereen keskustassa oletettavasti näkyy ilmiö, jossa asuntoja pidetään työasumisen takia tai sijoituksena mutta niissä ei olla välttämättä kirjoilla vaan omistajat asuvat jossakin väljemmin. Asuntosijoittaminen joka tukeutuu asunnon arvon nousuun lähinnä on kumminkin suosittu sijoittamisen muoto Suomessa. Eli kasvualueilla asuntojen arvo nousee, ihmiset sijoittavat myös remontteihin koska se on järkevä sijoitus, ihmiset ovat varakkaampia ja kysyntää asunnoille on niin myyntisivustoilla kuin vuokrasivuilla. Mikä parasta, pankit rahoittavat asuntoja ja kiinteistöjä mielellään. Toista on monin paikoin maalla, ja siitä kertoo osaltaan myös Aamulehden jutun tarina autiotalosta. Ykkönen tilastossa eli vähiten asumattomia asuntoja suhteessa asuntokantaan 31.12.2021 oli Nokian Alhonniityllä, missä 46 asuntoa väestörekisterin mukaan oli vailla asukasta. Eniten tyhjiä asuntoja oli samaisena päivänä suhteessa Längelmäellä, jossa 56 asunnosta 29:ssä asui joku. Lopuista suuri osa lienee kesäasumisen käytössä. Pirkanmaan naapurialueilla Keuruun Valkealahti ylitti nämäkin lukemat. Siellä 49 % asunnoista oli vailla vaikuista asujaa vuodenvaihteessa 2021-2022. Suomessa on kourallinen alueita, joissa on vielä pienempi prosentti taloista asuttuja. Luoston alue Lapissa on siinä ykkösen sillä siellä yksi tupa yhdestätoista on vakituisesti asuttu.
Loma-asuminen on tosiaan suurin yksittäinen selittävä tekijä näille hämmästyttäville lukemille. Tässäkin kartassa erottuu hyvin muutamat alueet kuten Kuhmoinen Pirkanmaalla, joka on yksi mökkeilyn ykköspitäjistä Suomessa kun puhutaan kausiasukkaiden tärkeydestä paikkakunnan elinvoimalle. Samoin erottuvat kaikkein metsäisimmät seudut, jossa palvelut ja työpaikat ovat harvassa. Maaseudun uudessa ajassa 2014 julkaistussa asiaa käsittelevän tutkimuksen mukaan noin 70 % heidän kyselytutkimuksensa mukaan yli 3 vuotta kiinteistörekisterissä asumattomiksi merkityistä taloissa oli jossain määrin omistajien mukaan vapaa-ajan asumisen käytössä (Sikiö, Pitkänen Rehunen, 2014). Tutkimukseen mahdollisesti vastasivat korostuneesti ne joille tyhjillä taloilla oli merkitystä. Lisäksi kun tutkimus kohdistui pientaloihin ja tässä käsillä olevassa aineistossa on mukana kaikki asuntotyypit, voi karkeasti arvioida, että kartan lukemista varsinaiset autiot talot ovat noin 50 % määristä. Taloista noin reilut 10 % oli Tyhjät asuinrakennukset osana maaseutua -tutkimuksen kyselyssä asumiseen kelpaamattomia omistajansa ilmoituksen mukaan. Kartan lukemista saa arvion autioista taloista ja asunnoista puolittamalla siis kartan tai taulukon prosenttiluvun, ja suosituilla mökkipaikkakunnilla vähentämällä siitä vielä pari prosenttia, sillä siellä niin rivitaloasunnoilla ja pientiloilla sekä mummonmökeillä on enemmän kysyntää vapaa-ajan asumisen käytössä.
Asuntojen vähäkäyttöisyys 2021_pirkan kylien aineisto
Ilmaston kannalta tämä merkitsee sitä, että ihan syyttä suotta nyt kun työn takia harvemmin tarvitsee asua taajamassa käytetään merkittävästi luonnonvaroja uusien talojen rakentamiseen ja kasvavan tyhjien rakennusten kannan lämmittämiseen. Rakennusteollisuus tuottaa kuitenkin monta prosenttia Suomen hiilijalanjäljestä vuosittain, ja rakennusten ja rakentamisen hiilijalanjälki on kolmannes Suomen hiilijalanjäljestä. Siinä olisi iso tehostamisen paikka. Lämmityksen lisäksi ilmastollisesti oleellista pientaloissa on rakennusmateriaali, joka on lähes aina puu. Puisissa pientaloissa on sitoutuneena suuri määrä hiiltä, sillä maaseudun autioissa taloissa on esimerkiksi jos kyseessä on hirsitalo noin 50 000 kg COe2:ta varastossa. Eli suht leveästi elävän ihmisen 5 vuoden päästöjä vastaava määrä varastossa pois pahanteosta ilmakehässä. On ilmastoteko pitää nämäkin hiilivarastot kunnossa ja asuntokanta käytössä eikä tuhlailla menemään rakentamalla alituiseen lisää betonista ja teräksestä.
Pirkan Kylissä odotetaankin innolla, miten hallitusohjelmaan kirjattu lause ”Selvitetään mahdollisuuksia luoda kannustimia maaseudulle ja saaristoon muuttamisen edistämiseksi” tulee auttamaan tässäkin asiassa. Se olisi hieno aikaan sopeutuminen kun ajatellaan, että jo peräti 8,7 % pirkanmaalaisista on etätyöläisiä eli noin 20 % työllisistä. Ja valokuituverkostohan meillä on Suomen paras. Lisäksi peräti neljännes pirkanmaalaisista on eläkeläisiä eli suurimmaksi osaksi semmoisista rajoitteista kuin vakityöpaikan sijainnista vapaita ihmisiä. Jos tasattaisiin kehityseroja maakunnassa ja tuettaisiin asuntokannan tasaista käyttöä? Siihen hallitusohjelmassa on hyvä suuntimat jo.
