Olen Teija Perttula, maa- ja metsätilalla asuva perheenäiti Pohjois-Pirkanmaalta. Työskentelen 4H-järjestössä paikallisessa 4H-yhdistyksessä toiminnanjohtajana ja alueellisissa ja valtakunnallisissa tehtävissä Suomen 4H-liitossa järjestöpäällikkönä. Minulla on metsäalan koulutus. Vapaa-ajalla olen mukana Leader-toimintaryhmän hallituksessa ja muissakin erilaisissa luottamustehtävissä. Aikaa jää myös metsässä liikkumiseen monin tavoin ja Ruoveden järviluontoon tutustumiseen kajakista käsin. Vanha talo ja sen puutarha tarjoavat loputtomasti tekemistä koko perheelle.
Kestävä kehitys on monella tapaa arkea meillä, vaikka parannettavaakin aina löytyy. Ajankohtaisimpana mielen päällä ovat olleet kimppakyydit lasten ja nuorten harrastuskuljetuksissa, joita edelleen pitäisi kehittää. Pienillä ponnisteluilla kimppakyytien suosiminen on usein mahdollista ja lisää kestävyyttä kaikilla sen osa-alueilla. Verkostoitumalla toisten perheiden kanssa ja joustamalla hiukan omissa aikatauluissa, saa usein kyytejä yhdistettyä. Kustannukset ja päästöt pienenevät ja nuorten mahdollisuudet lisääntyvät. Kylien oman lasten ja nuorten vapaa-ajantoiminnan kehittäminen vähentää myös yksityisautoilun tarvetta ja lisää yhteisöllisyyttä.
Tiistai 27.9. – Hallituksen varajäsen Tapani Heinonen
Olen Tapani Heinonen (77 v.) Vaskivedeltä Virroilta. Pirkan Kylät ry:n hallituksen varajäsen vuodesta 2019, Vaskiveden kyläyhdistyksen sihteeri (aik. puheenjohtaja), ammatiltani metsänhoitaja ja nyt eläkkeellä. Kaupunginvaltuustossa olen ollut v. 2012 alkaen. Harrastukset ovat lukeminen, matkustelu ja suunnistusseuratoiminta, jonka toistaiseksi kylätoiminta on syrjäyttänyt.
Kestävän kehityksen nimissä käytän enemmän oman kylän lähipalveluja, kun julkinen liikenne kuntakeskukseen puuttuu (säästyy rahaa, säilyy palvelut ja ilmastokin tykkää). Tällöin esim. yksi matka viikossa/50 km, vuodessa/2500 km omalla autolla jää pois.
Pyrin käyttämään vähemmän punaista lihaa, enemmän kasviksia, juureksia sekä marjoja (syinä rahan säästö, terveys ja ilmasto). Tärkeätä on myös tulisijojen käyttö ja sisälämpötilan alennus. Nopea suihku ja saunan lämmitys harvemmin.
Suosin ostoksissani kestäviä ja laadukkaita tuotteita hinnankin kustannuksella. Nykydieselpakullani on ajettu 12 vuodessa 392 000 km. Puolitan lomamatkat ulkomaille tai viivyn kerralla pidempään.
Keskiviikko 28.9. – Hallituksen jäsen Mari Alanen
Olen Mari Alanen, maanviljelijä ja neljän koululaisen äiti täältä Nokian Sarkolasta.
Kyläkoulun kasvimaalla koululaiset ovat tällä viikolla päässeet nostamaan perunoita! Lapset istuttivat perunat ennen kesäloman alkamista ja sadosta päästään nauttimaan Aleksin Kiven päivänä seuraintalolla Päivölässä lähiruokapäivän merkeissä.
Lähiruokapäivää on pidetty keväsin ja syksyisin, kun kylän seurat ja vanhemmat ovat valmistaneet herkkuateriat koululaisille ja päiväkodin lapsille.
Torstai 29.9. – Hallituksen varapuheenjohtaja Anna Kulmakorpi
Olen Anna Kulmakorpi, maaseutufani, koiraihminen ja saunahullu Lempäälästä. Työskentelen Leader Pirkan Helmessä hankeneuvojana. Pirkan Kylien hallitustyöskentelyssä olen ollut mukana vuodesta 2019 ja toimin tällä hetkellä varapuheenjohtajana.
Omassa arjessani pyrin toimimaan mahdollisimman kestävästi niissä asioissa, missä se on mahdollista. Erityisesti kiinnitän huomiota kulutukseen: ostan vain tarpeeseen ja harkitsen hankinnat aina kahteen kertaan. Mietin aina tuotteen elinkaarta ja miten sen voi hävittää, kun se on tullut tiensä päähän. Maapallon toiselta laidalta raijatut elintarvikkeet jätän ostamatta ja suosin aineettomia lahjoja. Kulutuksen vähentäminen on paras tapa säästää luontoa ja luonnonvaroja, joten vinkkini on: osta harkitummin, hanki pitkäikäisiä ja laadukkaita tavaroita, kuluta tavarat loppuun ja kierrätä!
Perjantai 30.9. – Hallituksen jäsen Pertti Nikula
Olen Pertti Nikula, juuri 70 täyttänyt Parkkuun seudun kyläyhdistyksen puheenjohtaja ja Pirkan kylien hallituksen jäsen, minulla on puoliso ja neljä aikuista sekä yksi alakouluikäinen lapsi. Työurani tein ensin sahateollisuudessa ja puutavarakaupassa ja viimeiset 20 vuotta hektisessä finanssimaailmassa josta jäin eläkkeelle kuusi vuotta sitten. Parkkuuseen Jakamajärven rannalle muutimme Tampereelta 2009 mistä lähtien ymmärrykseni maaseudusta ja siellä asumisen sekä haasteista (mm. liikenneyhteydet) että hyvistä puolista on kasvanut myös haluksi vaikuttaa asioihin maaseudun näkökulmasta.
Kestävää kehitystä olemme omassa elämässämme pyrkineet edistämään oman asumisemme ja liikkumisemme energiataloutta parantamalla: vanhan talomme ikkunat ja ovet on uusittu, seiniä lisäeristetty sekä katolle asennettu aurinkovoimala. Vesikiertoista lämmitystä talossa ei valitettavasti ole, mutta tulisijoja lämmitämme omalta tontilta tehdyillä polttopuilla ja lämpöä ja viilennystä sähköstä teemme ilmalämpöpumpulla. Liikkumisessa otimme ison askeleen päästöttömään suuntaan hankkimalla täyssähköauton vuosi sitten; näin välttämättömistä esim. lapsen harrastuksiin liittyvistä kaupungissa käynneistä ei enää aiheudu ilmastoahdistusta ja liikkumisen hintakin laski oleellisesti energiakulujen osalta. Talouteen kakkosautoksi hyvin vähille ajoille jäänyttä dieselautoa tankataan uusiutuvalla dieselillä, jonka käyttö alentaa tuntuvasti ilmastokuormitusta fossiiliseen polttoaineeseen verrattuna. Lähiruokaa saamme omasta rannasta pyydetyistä kaloista sekä luonnon marja- ja sieniantimista.
Kyläyhdistyksemme toiminnassa olemme huomioineet kestävän kehityksen mm. edistämällä kiertotaloutta, lähiluonnossa liikkumista ja luonnon antimien käytön monipuolistamista, vuokraamme tarvitseville mm. klapisirkkeliä ja suurta kahvinkeitintä; oman kylämme lisäksi useisiin muihin kyliin rakentamamme valokuituverkko helpottaa etätyötä ja vähentää näin työmatkaliikennettä. Monipuolinen toiminta ja yhteistyö mm. liikunnan alueella lisäävät yhteisöllisyyttä ja kylän veto- sekä pitovoimaa, samoin kuin ylläpitämämme uimaranta ja yhdessä tekemämme maisemanhoito.
Lauantai 1.10. – Hallituksen puheenjohtaja Juha Kuisma
Olen jo parinkymmenen vuoden ajan arvioinut, että maailmantalous joutuu pitkäaikaiseen kriisiin, joka haastaa erityisesti läntisen sivilisaation. Ratkaisuna ei ole kierrätys, vaan laajempi biotalouden konsepti. Käytännössä jokainen ihmisasumus tulee uudelleen kytkeä maapallon elämää ylläpitäviin järjestelmiin. Tärkeää on minimoida sähköriippuvuus mahdollisimman pieneksi.
Omakohtaisesti olemme ratkoneet asiaa seuraavasti:
- asumme remontoidussa puutalossa, 0,5 ha tontilla maalaismaisemassa
- olemme hankkineet 4 ha metsää, joiden harvennuspuulla talo lämpiää
- talossa on klapeilla lämmitettävä vesikiertoinen keskuslämmitys
- marraskuussa meille tulee Nunnalahden vuolukiviuuni ja -hella
- kylällä on oma vesihuolto-osuuskunta, johon olemme liittyneet
- kylällä on kuituverkko-osuuskunta, johon olemme liittyneet
- olen rakentanut tontille 5 x 1,8 m2 maakellarin perunoiden ym säilyttämiseksi
- meillä on 6 kpl horniolaisia maatiaiskanoja, muninta alkaa 2023
- viljelemme ns. sarjaan kylvettyä perunaa eli syömme uutta perunaa koko kesän
- meillä on isot kompostit
- ajan edelleen Volvolla, jonka mittarissa on 540 000 km
- tietä hoidamme tiekuntana, jonka toimitsijamiehenä olen luvannut olla 70 v ikään asti.
Nämä kestävyysominaisuudet ovat vaatineet kohtuullisia investointeja. Tulevienkin investointien listaa voi hahmotella:
- kun uskollinen kulkija Volvo pettää, siirrymme biokaasuautoon
- ison aitan katolle hankimme aurinkopaneelit ja siirrymme nettomittaroituun sähköön
- ison aitan sisälle rakennan puuceen, puilla lämpiävään saunan ja käyttövesi saadaan lähteestä.
- kerään kirjoja, sillä internetin ikuisesta pysyvyydestä ei voi olla varma.
Kun tämä kestävän talon ohjelma on täysin valmis, talo on integroitu lähipaikalliseen ravinnekiertoon (puucee, komposti, kanat, tuhka metsän lannoitteeksi), paikalliseen vesitalouteen (lähde, saunavedet), kunnalliseen kiertotalouteen (jätevedet, biokaasu) sekä globaaleihin verkkoihin (kuituverkko, nettomittaroidut aurinkopaneelit, tieyhteys, kirjallisuus). Isossa aitassa on seinien eristämisen jälkeen myös potentiaalinen asumismahdollisuus. Asuu talossa sitten jälkikasvua tai joitain muita ihmisiä, pitäisi asumisen olla kaikilla mittareilla kestävää.
Sunnuntai 2.10. – Hallituksen varajäsen Mikko Ahola
Olen Mikko Ahola ja asun Hämeenkyrössä Herttualan kylässä, 36 vuotta näissä kulttuurimaisemissa on asuttu. Meidän talo on 50-luvulla rakennettu rintamamiestalo, jota on ajan saatossa remontoitu perheen tarpeiden mukaan. Kestävän kehityksen periaatteilla on taloa kunnostettu ja on päästy hyödyntämään omasta metsästä saatua puuta rakentamisessa ja lämmityksessä.